Juteltiin nuorison kanssa siitä, että nykyisin kolmannen ikäkauden, eli eläkkeelle jääntiä seuraavien vuosien lisäksi on neljäs ikäkausi. Neljäs ikä on uusi vanhuus, joka on seurausta siitä, että ihmisen elinajan odote on noussut huomattavasti.
Heräsi kysymyksiä. Mitä konkreettista tehdään, jotta työvoimalla ei olisi kiire poistua työelämästä? Mitä tehdään sen hyväksi, että työntekijän olisi mielekästä jatkaa työelämässä vielä kolmannen iän alkuvuosina?
Mikä olisi neljättä ikäkauttaan elävien vanhusten elämän tarkoitus? Ei kai sitä voi vain odottaa kuolemaansa elämänsä viimeistä 20 vuotta?
Kolmas ikä on suurimmalle osalle nykyihmisistä hyvin aktiivista aikaa, jolloin monikaan ei vielä ole valmis hyppäämään kokonaan eläkeläisen housuihin. Moni haluaa vielä viettää aktiivista työelämää. Kaikille se ei ole nykyään mahdollista.
Eläketurvakeskus (ETK) teki kyselytutkimuksen ihmisille, jotka olivat jääneet palkkatyöstään eläkkeelle jokunen vuosi sitten. Siitä selviää, että kiireestä, muutoksista, osaamisvaatimusten lisääntymisestä sekä työn raskaudesta kärsineet jäävät eläkkeelle heti kun se on mahdollista. Hieman yli puolet tutkimukseen osallistuneista arvioi työssään olleen liian kiireistä, ja tämän vuoksi eläkevuosia oli odoteltu kovastikin.
ETK:n tutkimuksen mukaan vaikutusmahdollisuudet työssä voivat tutkimuksen mukaan lisätä työn mielekkyyttä ja jaksamista työssä, jolloin myös työurat saattavat pidentyä.
Viimeistään vuonna 1954 syntyneet ovat voineet jäädä vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 63-vuotiaina. Myöhemmissä ikäluokissa alaraja on noussut. Vuonna 1962 syntyneillä raja on 65 vuotta.