Suomi on ollut edelläkävijä monien asioiden kohdalla, jotka liittyvät ihmisyyteen, tasa-arvoon ja tasavertaisuuteen. Meillä oli maailman laajin yleinen, yhtäläinen äänioikeus jo vuonna 1906, yli sata vuotta sitten. Suomea on rakennettu sellaiseksi maaksi, jossa koulutuksellinen tasa-arvo on laajalti toteutunut. Suomalaisuuden vahvuutta pitäisi olla se, että kaikista pidetään huolta. Yhteiskunnan tehtävä on tukea, turvata ja auttaa kaikkia ihmisiä. Kuluneen kesän aikana keskustelu oli kovin toisenlaista. Ytimenä tuntui olevan, minkä verran voi harrastaa rasismia puheissa luopumatta rasismista tai piilorasismista. Keskustelun pohjasta puuttui kokonaan Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslain sisällöt.
Suomi on omalta osaltaan ollut hyväksymässä useita kansainvälisiä sopimuksia, joissa määritellään ihmisoikeuksia. Tunnetuin niistä on tai ainakin pitäisi olla Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n ”Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus”. Perusjulistus on vuodelta 1948. Sitä ei ole hylätty, vaan pikemminkin täydennetty yksityiskohtaisemmilla asiakirjoilla. Yksi tunnetuimmista on ”Lasten oikeuksien yleissopimus vuodelta 1989”. Lisäksi on huomattava, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on varsin yhteneväinen Suomen perustuslain 2. luvun Perusoikeudet pykälien ja niiden asiasisältöjen kanssa.
Kolumnin otsikko ” Ihmisarvo on rajoittamaton” sisältää tavoitteen ja pyrkimyksen. Ihmisyys on tie parempaan. Esimerkkinä on kolme artiklaa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta:
1. artikla: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2. artikla: Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.
3. artikla: Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Lähde: Suomen YK-Liitto
Risto Säkkinen,
kunnanvaltuutettu, Ii, Sdp