Suomen maataloudesta ei ole juuri saatu hyviä uutisia parin vuoden aikana. Harvoista investoinneista ja sukupolvenvaihdoksista kannattaa iloita, mutta yleissävy on ollut kovin synkkä.
Korona-kurimuksen ala selvitti hienosti. Riskejä oli, sairastumisia tuli, mutta ruokamarkkinoiden pyörät pyörivät. Ennestäänkin maailman kovin bioturva viritettiin äärimmilleen. Maatilat eivät olleet edes jonossa, kun suuria valtiontukia jaettiin.
Maatalous oli ensimmäinen uhri, kun Putin ryhtyi valmistelemaan hyökkäyssotaansa loppukesällä 2021. Maatalouden kustannukset ryöpsähtivät rajusti. Venäjä näytti, että ruoka ja energia ovat sodankäynnin välineitä.
Itse asiassa maatilamme joutuivat sodan jalkoihin jo kohta vuosikymmen sitten, kun Venäjä valtasi Krimin. Tuottoisa Venäjän kauppa loppui kuin seinään, ja siitä saakka on pinnistelty heikkojen myyntihintojen kanssa. Sotakorvauksia ei näkynyt.
Vuoden 2022 on uutisoitu olleen huippuhyvän maatalousyrittäjille. Tilastot näyttävät, että yrittäjätulo kasvoi hieman. Jos valtion tukitoimet siivotaan tilastoista, niin siihen parannukset sulavat. Myyntihinnat nousivat vuoden mittaan, mutta ne hävisivät kohonneisiin kustannuksiin.
Se pitää paikkansa, että maatilat jakautuivat kahteen koriin. Osa teki kelpo tuloksen. Ne onnistuivat hankkimaan tarvikkeita otolliseen aikaan. Osa puolestaan putosi todella syvälle. Niistä monelle nousu pinnalle on mahdotonta. Tuotannosta luopuminen onkin kiihtynyt ennätyslukemiin.
Nyt eletään ratkaisevia aikoja, kun puhutaan maatalouden ja koko suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta. Uhkakuva on, että tuotannon määrä putoaa ja Suomen huoltovarmuus vaarantuu. Poikkeusajat ovat kyllä näyttäneet, että oma ruuantuotanto on kansakunnan henkivakuutus. Ruualla ei pitäisi leikkiä.
Satokaudesta tulee heikohko, ja maatilojen kustannukset ovat lähteneet nousuun kevään suotuisan kehityksen jälkeen. Nouseva korkotaso kurittaa investoineita tiloja. Markkinoilta kuuluu rajuja viestejä siitä, että keskittynyt ruokakauppa vaatii valmistajilta halvempia hintoja ja sitä kautta myös maataloushintojen halpuuttamista.
Orpon hallitukselta odotetaan jämäkkää toimintaa. Hallitusohjelmassa on painavaa tekstiä maatalousyrittäjien aseman vahvistamiseksi ruokamarkkinoilla. Sanat on saatava teoiksi ja nopeasti. Kaupan sanelupolitiikka on lopetettava.
Kansallinen säädösviidakko on myös perattava. Suomi on EU:n mallioppilas, joka tekee kaiken vaaditun ja pistää vielä paremmaksi. Sellaiset maatilojen vaateet, jotka eivät tuo lisähintaa markkinoilta, on lopetettava tai niistä on maksettava korvaus valtion kukkarosta.
Hintalappu EU:n priimuksena olemisesta on liian kova, kun samaan aikaan suuret maatalousmaat luistelevat säännöistä sen minkä ehtivät. Mitään metsäkatoasetuksen kaltaista pelleilyä ei tule sietää. Puun kaataminen navetan alta olisi rikos samaan aikaan, kun tuhansia hehtaareita hävitetään puhtaan energian investoinneissa. Järki käteen, Orpon hallitus!
Juha Marttila, MTK:n puheenjohtaja