Vie­ras­la­jit vs luon­non monimuotoisuus

Tiis­tai­na jär­jes­tet­tiin kesän vii­mei­set vie­ras­la­ji­tal­koot Vir­pi­nie­mes­sä kurt­tu­ruusua meren­ran­nas­ta kit­kien. Hiki hatus­sa tal­koo­po­ru­kas­ta kuu­lui nau­rah­taen. Suo­men luon­non­suo­je­lu­lii­ton Oulun yhdis­tys on jo usean vuo­den ajan jär­jes­tä­nyt vie­ras­kas­vi­tal­koi­ta Oulun kau­pun­gin puis­to­toi­men kans­sa. Vie­ras­la­ji­tal­koi­den koor­di­naat­to­ri Iida-Maria Huh­ta ker­too, että kurt­tu­ruusua on kit­ket­ty samas­ta pai­kas­ta nyt pari­na peräk­käi­se­nä vuotena.

– Nyt tulok­sia­kin alkaa näky­mään. Ver­ta­sin tämän het­kis­tä tilan­net­ta vii­me vuo­den kuviin, eikä kurt­tu­ruusu ollut enää levin­nyt niin laa­jal­le alu­eel­le. Ongel­ma ei katoa yhdel­lä ker­taa, vaan se vaa­tii useam­man peräk­käi­sen kit­ken­nän ja malt­tia, Huh­ta sanoi.

Kit­ke­mi­ses­sä on tär­ke­ää muis­taa kai­vaa kurt­tu­ruusu juu­ri­aan myö­ten ylös, sil­lä laji kas­vaa sit­keäs­ti pie­nes­tä­kin juu­ren­pät­käs­tä. Kurt­tu­ruusu levi­ää erit­täin hel­pos­ti eten­kin meren­ran­nal­la hie­ti­kos­sa ja levit­täy­tyy läpi­tun­ke­mat­to­mak­si tiheiköksi.

– kurt­tu­ruusu syr­jäyt­tää hel­pos­ti koko­naan alku­pe­räi­sen meren­ran­ta­la­jis­ton ja se on myös mer­kit­tä­vä hait­ta ran­to­jen vir­kis­tys­käy­töl­le. Tus­kin kenes­tä­kään on muka­va loi­koil­la piik­ki­sen ruusun pääl­lä ran­nal­la, Huh­ta lisäsi.

Laji on levin­nyt suu­rim­mak­si osin yksi­tyis­ten ihmis­ten puu­tar­hois­ta, jois­ta sie­me­net ovat levin­neet lin­tu­jen ja maan myl­lää­mi­sen seu­rauk­se­na. Koris­te­kas­vik­si puu­tar­hoi­hin istu­tet­tu kurt­tu­ruusu mää­rät­tiin hävi­tet­tä­väk­si pari-kol­me vuot­ta sit­ten ja lajia kos­kee kas­vat­ta­mis- ja myyn­ti­kiel­to. Monet pitä­vät lupii­nis­ta ja kurt­tu­ruusus­ta nii­den kau­neu­den vuok­si, mut­ta muis­tut­ti, että luon­toa täy­tyy ymmär­tää kokonaisuutena.

– Koko luon­non moni­muo­toi­suus kär­sii yhden tai kah­den lajin vuok­si, Huh­ta kertoi.

Kurt­tu­ruusun tun­nis­taa sen ryp­pyi­sis­tä leh­dis­tä, pit­käl­le leh­den ruo­tei­siin yltä­vis­tä pii­keis­tä sekä vaa­lean­pu­nai­sis­ta tai val­koi­sis­ta kukista.

Vie­ras­la­ji­tal­koi­den aika­na oli tar­koi­tus hävit­tää kaik­ki kurt­tu­ruusut kau­pu­gin omis­ta­mal­ta ran­ta-alu­eel­ta Meri­nie­mes­tä. Apu­na käy­te­tään niin kuok­kaa, lapio­ta kuin talik­koa­kin. Tal­koo­koh­teet vali­taan aiem­pi­na vuo­si­na teh­ty­jen tal­koi­den sekä kau­pun­gil­le tul­lei­den ilmoi­tus­ten perusteella.

– Resurs­sit lai­te­taan tär­kei­siin koh­tei­siin, kuten luon­non­suo­je­lua­lueil­le, mis­sä nyt­kin olem­me, Huh­ta kertoi.

Tal­koo­po­ruk­ka oli rei­pas­ta ja työn jäl­jen näki jo het­ken uuras­ta­mi­sen jäl­keen. Huh­ta ker­toi, että tal­koo­po­ruk­ka koos­tuu yleen­sä pai­kal­li­sis­ta ja lii­ton omas­ta poru­kas­ta. Innok­kai­ta tal­koo­lai­sia oli nyt­kin muka­na kym­men­kun­ta niin novii­se­ja kuin konkareitakin.

– Osal­le tämä on aivan tut­tua hom­maa ja osa on muka­na ensim­mäis­tä ker­taa. Jot­kut tule­vat tal­koi­siin, kos­ka he halua­vat koke­mus­ta vie­ras­la­jin hävit­tä­mi­seen ja jat­ka­vat työ­tä koto­na tai muis­sa koh­teis­sa. Eväät tie­ten­kin tar­jo­taan, sil­lä hyvät eväät saa­vat tal­koo­lai­set tule­maan uudel­leen, Huh­ta hymyili.

Tal­koo­lais­ten mää­rä on Huh­tan mukaan kas­va­nut vii­me vuo­des­ta. Tal­koo­po­ru­kas­ta kuu­lui­kin, ettei illal­la tar­vit­se enää salil­le läh­teä, kun kyyk­kää ja kai­vaa illan ran­nal­la. Tois­ta ker­taa muka­na ollut tal­koo­lai­nen ker­toi, että syyn osal­lis­tu­mi­sel­le antoi mat­ka Ete­lä-Suo­meen ja nelos­tien var­ret, jot­ka rehot­ti­vat täyn­nä lupii­nia. Tal­koo­lai­sil­le Huh­ta tekee oman What­sapp ‑tai Face­book-ryh­män, jos­sa voi jat­kos­sa ilmoi­tel­la havain­nois­taan ja kysyä kitkemiskaveria.

Eri­tyi­sen tär­keä­nä Huh­ta pitää vie­ras­la­jien oikeaop­pis­ta hävit­tä­mis­tä. Lähi­met­sään, koti­kom­pos­tiin ja taval­li­sen puu­tar­ha­jät­teen sekaan vie­ras­la­je­ja ei tule mis­sään nimes­sä hävit­tää, sil­lä ne leviä­vät siel­tä hyvin helposti.

– Ongel­ma vain sil­loin siir­tyy muu­al­le ja kit­ke­mi­nen on ollut tur­haa. Vie­ras­la­jit tulee hävit­tää niil­le tar­koi­te­tuil­le pai­koil­le esi­mer­kik­si Rus­koon ja kau­pun­gil­le voi teh­dä ilmoi­tuk­sen, niin he hake­vat keräys­jät­teet pois. Pie­net mää­rät voi lait­taa pol­tet­ta­vak­si seka­jät­tee­seen, Huh­ta kertoi.

Huh­ta muis­tut­ti, ettei kurt­tu­ruusun tor­jun­ta ja kit­ke­mi­nen tapah­du vuo­des­sa vaan se on moni­vuo­ti­nen työ­maa, joka vaa­tii sit­keyt­tä. Hävit­tä­mi­sen voi teh­dä myös koneel­li­ses­ti trak­to­rin avul­la, nään­nyt­tä­mis­me­ne­tel­mäl­lä tai peit­tä­mäl­lä kas­vus­to pres­sul­la, jon­ka anne­taan olla pai­koil­laan kah­des­ta kol­meen vuotta.