Hömötiaispariskunta syö kesässä toistakymmentä kiloa hyttysiä. Syytä on syödäkin, sillä yhdeltä suoneliöltä kuoriutuu normaalina hyttyskesänä 5 000 inisijää. Pelkästään Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan pinta-alasta suota on 375 000 hehtaaria, mikä tarkoittaa 20 000 miljardia hyttystä. Biomassaksi muutettuna luku tarkoittaa 20 000 tonnia hyttysenlihaa.
– Luvut ovat melko juhlavia, ja tuohon tulevat siis kaikki muut Suomen hyttyset päälle. Hyttysten huippuaikaan kannasta on kerrallaan lennossa noin kolmannes, eli noilla alueilla 7 000 miljardia otusta, hyönteistutkija Reima Leinonen juttelee. Hän työskentelee Kainuun ELY-keskuksessa ja on nimetty myös valtakunnalliseksi vieraslajikoordinaattoreiksi.
Hyttysten määrässä on aina paikallista vaihtelua. Alkukesä korjaa nopeasti vähän kylmemmänkin kevään vaikutuksen.
Kevään lämpötila ei vaikuta hyttysten kokonaismäärään. Sillä on kuitenkin vaikutusta hyttysten aikatauluihin. Kesäsäällä, noin 15–20 asteen lämmössä, hyttynen kehittyy kahdessa tai kolmessa viikossa aikuiseksi. Sään kylmeneminen myöhemmin keväällä tai alkukesästä pidentää kehitykseen kuluvaa aikaa, mutta ei riitä estämään toukkien kehitystä.
Toukkavaiheessa hyttynen on kuitenkin riippuvainen kosteudesta, joten hyttyskannat vaihtelevat paikallisesti yhtä paljon kuin sääkin. Vuoden kokonaismäärä riippuu paljon tavasta, jolla lumet sulavat.
– Jos ne sulavat satamalla, kosteutta riittää ja vuodesta tulee hieman tavanomaista runsaampi. Tietysti myös edellinen vuosi vaikuttaa, paljonko hyttysnaaraita oli edellisenä kesänä liikkeellä, Leinonen kertoo.
Hyttysten kokonaiskantaan vaikuttaa myös edelliskesän ravintotilanne. Jos verta on ollut hyvin saatavilla, poikastuotto on parempi. Veri-ateria ei kuitenkaan ole välttämätön lisääntymiselle. Hyttysnaaras pystyy munimaan ilmankin, mutta lopputulos ei ole yhtä hyvä. Elinvoimaisten poikasten tuottamiseksi tarvitaan verta. Sitä hyttynen imee kerralla noin 2,5 mikrolitraa, jos se saa imeä rauhassa.
– Halutessaan hyttysnaaras pystyisi tankkaamaan verta useammankin kerran, mutta tavallisempaa on että hyttynen päätyy linnun suuhun ehdittyään munia korkeintaan kerran.
Uhrinsa hyttynen löytää lämmön, pintaverenkierron sekä ennen kaikkea hiilidioksidin perusteella. Aina uhrin ei tarvitse olla elossakaan, kunhan vain hiilidioksidia riittää.
– Asiaa on tutkittu kahdella täytetyllä porolla. Toisen sieraimeen laitettiin laite, joka tuprutteli hiilidioksidia. Ilman laitetta ollut poro houkutteli kaksi tai kolme hyttystä, hiilidioksidia tuprutteleva kuhisi niitä.
Hyttyset ovat hyönteissyöjien ruisleipää. Niiden menestys on linnuille erittäin tärkeää, mikä tekee samalla hyönteissyöjästä ylivoimaisen torjuntakeinon hyttysiä vastaan. Pönttöjen ripustelu pihapuihin kannattaa, mutta osa keinotekoisista torjuntalaitteista toimii jopa omaa tarkoitustaan vastaan.
– Hiilidioksidiin perustuvat torjuntalaitteet itse asiassa houkuttelevat jatkuvasti uusia hyttysiä paikalle. Hyönteissyöjät pelkästään syövät alueella jo olevat hyttyset. Hyttynen on näille linnuille niin tärkeä, että hyttysiä pitäisi oikeastaan suosia, ei pyrkiä hävittämään, hyönteistutkija toteaa.