Lunta tuivertaa ja vastatuuli puhisee ekaluokkalaisten kaverusten Tuiskun ja Pyryn taluttaessa marraskuussa vuonna 2025 pyöriään lähes 25 cm märässä lumessa Keiskasta kohti yli tuhannen oppilaan Haukiputaan koulua. Paikallinen teiden auraaja ei ole vielä herännyt lumitöihin. Polkeminen on täysin mahdotonta. Keiskan koulu ja piha ovat todella lumiset. Keinut ja muut liikuntavälineet on Oulun kaupunki vienyt aikoja sitten koulun pihapiiristä pois.
Enää ei pihalla voi luistella. Harmi, pojat tuumaavat yhdessä. Pyry, miksi emme saa käydä Keiskan koulua? Isä kertoi illalla että Oulussa tädit ja sedät kokoontuvat Oulun teatterilla silloin tällöin salissa, jossa kävimme keväällä Keiskan koulun eskarista katsomassa Hirmuisaa pölyimuria. Se oli kyllä hirmu pelottava huokaa Pyry. Älä höpötä, ei se ole totta Tuisku laukaisee. Se on muuten salissa, jonka nimi alkaa sillä mustalla mönjällä, jolla isä paikkasi kesäkuumalla pihamme asvalttia tuumasi Tuisku. Tarkoitatko pikeä Pyry vastasi. Juuri sitä tarkoitan. Niin isä sanoi että siellä joku setä oli ehdottanut Keiskan koulun lakkauttamista kun meitä lapsia Keiskan koulusta väheni kolmella nyt syksyllä. Iskä puhui jostain Oulun väestöennusteesta. Mikä se on pohti Pyry.
Joku täti oli kannattanut ehdotusta ja äänestyksen jälkeen yhden äänen enemmistöllä hirmu mukava koulumme päätettiin lakkauttaa jatkoi Tuisku. Isä muuten kertoi että Haukiputaalla yhden äänen enemmistöllä rakennettiin Vesi-Jatuli 20 vuotta sitten. Siellä on sitten mukava pulikoida. Miksi sedät ja tädit eivät pelanneet kymmenen tikkua laudalla kuten me kotona pelaamme kun mietimme kuka käyttää Mustasilimää ulkona kakalla pohtii Tuisku? Hyppäämällä laudalle niin uloimmaksi tikun lennättänyt olisi saanut päättää mitä Keiskan koululle lopulta tehdään. Niin meilläkin päätetään Mustasillimän ulkoiluttamisesta. Isä on voittanut jo kaksi kertaa peräkkäin. Kolmas kerta toden sanoo nauroi Tuisku.
Tuisku heräsi herätyskellon pärinää. Keittiön pöydälle äiti oli jättänyt Tuiskulle herkkuvoileivät ja lasin piimää varten. Tuisku himoitsee tillisilliä. Illalla oli paperikellon viisarit isän kanssa rukattu siihen asentoon jolloin Tuisku pitää lähteä kouluun. Paperikellon vieressä raksutti papan jättämää vanha viisarikello, josta Tuiskun oli helppo tarkistaa milloinka laittaa reppu pykälään — ylös, ulos ja koululle. Ovikello soi. Pyry oli ovella. Meidän pitää lähteä kouluun Pyry tuumasi. Tänään marraskuussa vuonna 2025 on jännä päivä kun kouluumme tulee yhdellä kerralla kolme uutta oppilasta. Saana, Ilona sekä Pekka, Tuisku iloitsi.
Joulukuun alusta tulee kolmannella luokalle myös Lennart, jonka uusioperhe ja kuusi sisarusta ovat palanneet Ruotsista Haukiputaalle Keiskaan vuokralle. Lennart on luvannut opettaa meille ruottia Pyry toteaa. Jännää. Vad är det Tuisku pohtii ja osoittaa kelloa. Ulkoa kuuluu jatkuvaa naulapyssyn pauketta. Välillä sahataan. Sitten taas naulataan. Sahataan.
Lähellä olevalle alueelle nousee useita uusia omakotitaloja. Myös kolme paritaloa. Niin myös Lennartin iskän rakentama talo ja autotalli sekä leikkimökki. Ett hus, huset, hus, husen pohtii Pyry. Aluetta kutsutaan Muurakorveksi. Sen metsissä on sitten jännä seikkailla pojat pohtivat. Pojat avaavat oven ja lähtevät kohti Keiskan koulua, joka näkyy Tuiskun kodin ikkunasta. Pikkulinnut laulavat. Mikä lintu pohtii Pyry. Järripeippo aivan selvästi toteaa Tuisku. Pojat ovat Keiskan koulun luontoluokan ekaluokan reippaita oppilaita. Aurinko paistaa.
Hannu Liljamo
Haukipudas