Rei­pas­ta rai­vaus­sa­haop­pia naisväelle

Iin met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mä rai­vaus­sa­ha­kurs­si kerä­si Iin Män­ty­sel­kään kym­men­kun­ta met­sän­hoi­dos­ta kiin­nos­tu­nut­ta hen­ki­löä. Nai­sil­le suun­na­tun kurs­sin vetä­jät­kin edus­ti­vat osal­lis­tu­jien kans­sa samaa suku­puol­ta, kun sata­kun­ta­lai­sen Met­su­riT­rio ‑yri­tyk­sen sis­kok­set Ella ja Anna Hau­ta­vii­ta yhdes­sä Emi­lia Mää­tän kans­sa ryh­tyi­vät opas­ta­maan kurs­si­lai­sia rai­vaus­sa­han käy­tön saloihin.

Anna Hau­ta­vii­ta näyt­tä­mäs­sä teroitustekniikkaa.

Kou­lu­tus kävi­kin kol­mi­kol­ta var­sin reip­pais­sa ja iloi­sis­sa mer­keis­sä, trion toi­min­ta kun muis­tut­ti Ank­ka­lin­nan Tupu, Hupu ja Lupu ‑kol­mik­koa — yksi aloit­ti lauseen, toi­nen jat­koi ja kol­mas heit­ti vie­lä perään täy­den­tä­vän kom­men­tin. Vaik­ka kurs­sin tun­nel­ma säi­lyi koko päi­vän ren­non hil­peä­nä, sai­vat osal­lis­tu­jat van­kan tie­to­pa­ke­tin sekä rai­vaus­sa­han käsit­te­lys­tä että rai­vauk­sen suo­rit­ta­mi­ses­ta tai­mi­kos­sa, joka kas­voi kaik­kea muu­ta enem­män kuin sii­hen istu­tet­tu­ja mäntyjä.
Lopuk­si saa­tiin vie­lä vink­ke­jä sahan taval­li­sim­mis­ta huol­to­toi­mis­ta, kuten teroi­tuk­ses­ta ja terän vaih­ta­mi­ses­ta sekä ilman­suo­dat­ti­men puhdistuksesta.

Ope­tus aloi­tet­tiin aivan alkeis­ta eli val­jai­den puke­mi­ses­ta siten, että ne tule­vat pääl­le ergo­no­mi­ses­ti oikein. Sil­loin myös saha sijoit­tuu siten, ettei­vät kädet ole ran­teis­ta mut­kal­la vaan mel­ko suo­ras­sa sekä asen­to luon­te­van tuntuinen.

– Jos har­tiat kipey­ty­vät, voi val­jai­den sää­töä kor­ja­ta. Rin­ta­tu­ki esi­mer­kik­si ei saa pai­naa eikä lan­tion hih­na olla lii­an löy­säl­lä. Myös sahan asen­to on tär­keä, sen pitäi­si sijoit­tua siten, että terä on noin 20–30 sen­tin kor­keu­del­la maas­ta sil­loin, kun kah­vois­ta ei pide­tä kiin­ni, Ella Hau­ta­vii­ta näytti.
Rai­vaus­hom­miin sopi­va vaa­te­tus askar­rut­ti osa­not­ta­jia eten­kin työn tur­val­li­suut­ta poh­ties­sa. Met­su­ri­kol­mi­kon varus­tuk­se­na oli­vat viil­to­suo­ja­housut ja tur­va­ken­gät, mut­ta kum­mat­kaan eivät hei­dän mukaan­sa ole vält­tä­mät­tö­miä. Rai­vaus­sa­has­sa terän sek­to­ri­suo­ja estää terän osu­mi­sen jaloil­le, vaik­ka se irtoai­si, min­kä tosin met­su­rei­den mukaan yleen­sä kyl­lä huo­maa äänes­tä jo ennen kuin terä irtoaa.
– Nilk­kaa tuke­vat ken­gät ja hie­man pak­sum­mat housut ovat kyl­lä tar­peen sekä tie­tys­ti hyvät käsi­neet ja met­su­rin kypärä.
Koh­ta­lai­sen pai­na­va­na työ­vä­li­nee­nä rai­vaus­sa­ha vaa­tii hyvän sahaus­tek­nii­kan, jon­ka mer­ki­tys­tä kurs­sin vetä­jät­kin korostivat.
– Ryh­di­käs asen­to ja mah­dol­li­sim­man suo­ra sel­kä, käy­te­tään jal­ko­ja ja lan­tio­ta eikä vain kier­re­tä yläk­rop­paa, eikä mis­sään tapauk­ses­sa var­sin­kaan kur­ko­tel­la. Lii­ke läh­tee lan­tios­ta, ja kaa­sun käyt­tö pitää olla tasai­sen rei­pas­ta, kävi komento.

Kun sahaan oli tutus­tut­tu, ryh­dyt­tiin tosi­toi­miin var­hais­per­kausa­lu­eel­la, mis­sä tai­mik­ko koos­tui enim­mäk­seen tihe­ään kas­va­vis­ta koi­vuis­ta, jois­ta kook­kaim­mat oli­vat jo usei­den met­rien mit­tai­sia, kun alu­eel­le istu­te­tut män­nyt taas tais­te­li­vat elin­ti­las­taan hät­hä­tää met­rin korkuisina.

Kurs­si­lais­ten kes­kuu­des­sa syn­tyi­kin kii­vas apri­koin­ti, mitä alu­eel­ta pitäi­si pois­taa. Monel­la oli kyl­lä jo käsi­tys, mon­ta­ko tain­ta narun avul­la mita­tul­le koea­lal­le pitäi­si jää­dä, mut­ta mitä ne tai­met oli­si­vat, oli­kin jo han­ka­lam­pi sel­vit­tää. Met­su­ri­kol­mi­kon ohjeil­la alkoi sekin val­je­ta samoin kuin jär­ke­vä tapa toteut­taa rai­vaus käytännössä.
– Sahuu suun­na­taan siten, ettei­vät kaa­de­tut run­got pei­tä omaa kul­ku­väy­lää. Jos aloit­taa työn vaik­ka­pa kuvion taka­reu­nas­ta, ei tar­vit­se itse juu­ri­kaan liik­kua rai­va­tul­la alu­eel­la. Yleen­sä­kin kan­nat­taa aloit­taa käsi­tel­tä­vä­nä ole­van kuvion reu­nas­ta, trion jäse­net ohjeistivat.

Sahaa­mi­sen ohes­sa ope­tel­tiin myös oikea tapa rai­vaus­sa­han terän teroi­tuk­seen sekä käy­tiin läpi terän vaih­to, syty­tys­tul­pan irro­tus sekä suo­dat­ti­men puh­dis­tus. Sen tuk­keu­tu­mi­nen vie sahas­ta tehon, ja sään­nöl­li­nen puh­dis­ta­mi­nen myös sääs­tää sahaa.

Kurs­si­lais­ten kes­kuu­des­sa päi­vä koet­tiin äärim­mäi­sen antoi­sak­si, ja useam­man­kin osal­lis­tu­jan sil­mis­sä kajas­te­li jo oman rai­vaus­sa­han han­kin­ta. Muu­ta­mal­la toki oli sahan käy­tös­tä jo jon­kin­lais­ta aiem­paa­kin koke­mus­ta, mut­ta uut­ta oppia hekin koki­vat ope­tuk­ses­ta rop­pa­kau­pal­la saaneensa.

Sahan pui­kois­sa kurs­si­lai­nen Maa­ret Vei­jo, opas­ta­mas­sa Anna Hau­ta­vii­ta. Rai­vat­ta­va alue ei ollut kas­vus­tol­taan hel­poim­mas­ta pääs­tä, joten sahaa­mi­nen vaa­ti poh­din­taa. Monel­le kurs­si­lai­sel­le tuli yllä­tyk­se­nä se, että alu­eel­ta pois­tet­tiin pisim­mik­si ehti­neet koi­vut. Syyk­si sel­vi­si, että koi­vut kas­vaes­saan var­jos­ta­vat havu­pui­ta, joi­ta alu­eel­la on tar­koi­tus pää­asial­li­ses­ti saa­da kasvamaan.

Sahan teroi­tuk­seen pereh­dyt­tiin huo­lel­la, jot­ta kenen­kään innos­tus ei jat­kos­sa­kaan hii­pui­si aina­kaan tyl­sään sahanterään.

Aili-Mar­ja Ala­raa­sak­ka yllät­tyi posi­tii­vi­ses­ti, kuin­ka hyvin sahan val­jaat istui­vat hänen ylleen. ‑Tosi hyvät, mis­tään ei pai­na, hän totesi.