Kuu­kau­den esi­ne: Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia vuo­del­ta 1787

Rii­mu­ka­len­te­ri on useim­mi­ten puu­ra­sia tai ‑sau­va, johon on mer­kit­ty kuvioin ja viil­loin kalenteri.

Rii­musau­vat ran­tau­tui­vat Suo­men nie­mel­le yhdes­sä kato­li­sen uskon kans­sa ja nii­tä käy­tet­tiin ajan seu­raa­mi­seen aina 1200-luvul­ta pit­käl­le 1700- luvul­le saak­ka, jol­loin kan­sa alkoi käyt­tää pai­net­tu­ja vuo­sit­tai­sia almanakkoja.

Vuo­den päi­vien mer­kit ovat jois­sa­kin rii­mu­ka­len­te­reis­sa skan­di­naa­vi­sia rii­mu­ja, jois­sa­kin rii­mu­kir­jain­ten näköi­siä merk­ke­jä, joi­den alku­pe­rä ei ole tie­dos­sa. Vuo­den jokai­sen päi­vän koh­dal­la saat­toi olla myös kir­jai­met ABCDEFG, jos­sa A mer­kit­si sunnuntaita.

Rii­mu­ka­len­te­reis­sa oli lisäk­si vuo­den päi­vien alla lisä­ri­vi rii­mu­ja. Näi­tä kut­sut­tiin kul­tai­sik­si luvuik­si ja ne mer­kit­si­vät Kuun vai­hei­den kier­ron vuo­des­ta toi­seen sadoik­si vuo­sik­si eteen­päin. Kul­tais­ten luku­jen tul­kit­se­mi­nen oli hal­lit­ta­va käy­tet­täes­sä samaan kalen­te­ria vuo­des­ta toi­seen. Kuun vai­hei­den syklien tun­te­mi­sel­la pys­tyt­tiin mää­rit­tä­mään Kato­li­sen kir­kon tär­keim­män juh­lan, pää­siäi­sen ajan­koh­ta vuo­des­ta toiseen.

Vii­kon­päi­vä­merk­kien ylä­puo­lel­le on teh­ty kun­kin juh­la­päi­vän koh­dal­le merk­ki, joka ker­toi päi­vän mer­ki­tyk­sen. Merk­ki saat­toi olla pyhi­myk­sen sym­bo­li tai mää­rä­tyl­lä ajan­koh­dal­la enim­min käy­tet­ty­jä työ­ka­lu­ja tai töi­tä edus­ta­via esineitä.

Kuu­kau­den esi­nee­nä on Ruot­sin Skul­tu­nas­sa vuon­na 1787 valet­tu vas­ki­nen rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, jos­sa on toi­sel­la sivul­la kuu­den kuu­kau­den kalen­te­ri ja kir­joi­tus ”RUNSTAFWEN FÖR SWENSKAD” eli Rii­musau­va ruot­sin­net­tu­na. Toi­sel­la sivul­la on puo­len vuo­den kalen­te­ri ja teks­ti ”EN BESTÄNDIG ALMANACH” eli Ikui­nen alma­nak­ka. Tas­ku­ko­koi­se­na rasia kul­ki omis­ta­jan­sa muka­na täy­tet­tyä tupa­kal­la. Monet näi­hin päi­viin säi­ly­neet rasiat ovat erit­täin kulu­nei­ta eli ovat olleet useam­man suku­pol­ven käy­tös­sä. Näi­tä rasioi­ta val­mis­tet­tiin sen ver­ran pal­jon, että nii­tä levi­si kaut­ta koko val­ta­kun­nan aina Poh­jan­maan peru­koil­le saakka.

Ver­taa­mal­la ruot­sa­lai­sen rasian tou­ko­kuu­ta (MAIUS) 1600-luvun suo­ma­lai­sen rasian tou­ko­kuu­hun huo­maam­me, että juh­la­päi­vä­mer­kin­nät täsmäävät:

• 1.5. Filip­puk­sen päi­vä, van­ha kato­li­nen pyhi­myk­sen muis­to­päi­vä, tun­nus­ku­va­na lintu.

• 3.5. Ris­tin­päi­vä, van­ha kato­li­nen juh­la­päi­vä. Suo­ma­lai­ses­sa kan­san­pe­rin­tees­sä tär­keä kar­jan ja kala­mies­ten päi­vä ns. ”Kevät-Ris­ti”.

• 18.5. Erik Pyhän muis­to­päi­vä. Van­ha kan­sa ajat­te­li, että mitä sää­tä Erk­ki­nä eni­ten, sitä sää­tä kesäl­lä vähi­ten. Kii­min­ki­joen var­res­sa ennus­tet­tiin mui­noin sää­tä: ”Erk­ki turi­jus turk­ki pääl­lä, Urpaa­nus pai­ta pääl­lä”. Ennus­tus näyt­tää toi­mi­van erin­omai­ses­ti myös tänä kevää­nä, Her­ran vuon­na 2023!

• 25.5. Urba­nuk­sen muis­to­päi­vä, kato­li­nen juh­la­päi­vä. Mikael Agrico­la mai­nit­see vuo­den 1544 kalen­te­ris­sa: ”Urba­nus Suven alcu”. Suven alun ensi päi­vä mää­rit­tää alku­ke­sän sään. Van­haan aikaan lausut­tiin: ”Jos ei Urpo turk­kia hei­tä, ei ennen Eske­liä (12.6.) ilmat lämpene”.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyttötarkoituksesta.

Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa pläkkilyhty.

Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli hel­mi­kuus­sa Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa. Nyt esit­te­lys­sä on Riimukalenterirasia.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Läh­teet: Sire­lius U.T.: Suo­men kan­san­omais­ta kult­tuu­ria, 1919, Wiki­pe­dia, Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma