Kuukauden esineenä on maalöytö vanhalta jokivarren asuinkentältä: Ohuesta kuparilevystä valmistettu tiheäpiikkinen täikampa, jolla on pituutta 60 mm ja leveyttä 45 mm. Valmistusajankohta lienee 1800-luvun loppupuolella ja tekijänä joku maakunnan kampamestareista. Teollisesti valmistettuihin kampoihin oli yleisesti stanssattu tehtaan leima. Tarkkasilmäinen erottanee kamman piikkien välistä jokivarren ihmistä muinoin vaivanneen pikku otuksenkin.
Kampamestari asetti sileän kuparilevyn kampapihtiin, jossa kampasahan hampaat kirskuttivat siihen piit, toiselle puolelle harvat sekä toiselle puolelle niin tiheät, ettei yksikään niistä pienimmistä päässyt karkuun. Piistölle hän antoi viimeisen teroituspyöristyksen viilalla. Jos pii on liian terävä, se raapii, jos se on liian pyöreä, se ei ota, piin pitää olla kaarevasti terävä. Lopuksi kiillotus suoritettiin tuhkarätillä. Keskelle kampaa jäi eheä alue kiinni saatujen otusten teurastuslavaksi. Samalla kammalla harattiin niin ihmisten päänahkoja kuin myös koiran takkuja. Hyvä sillä oli myös kuvioida pitoleipiä.
Vanhimmat täikammat tunnetaan muinaisesta Egyptistä noin 3500 vuoden takaa ja Kaanaan maasta Israelista melkein 4000 tuhannen vuoden takaa. Päätäit ovat luultavimmin kulkeneet ihmisten seuralaisina koko nykyihmisen historian ajan. Luusta valmistettuja täikampoja ja niiden katkelmia on löydetty Suomesta rautakautisilta asuinpaikoilta ja kalmistoista.
Geenitutkimuksen perusteella ihmisten vaatetäit ovat kehittyneet noin 70 000 vuotta sitten erilleen päätäistä. Tämä täsmää niihin aikoihin, kun ihmissuku vaelsi Afrikasta kohti pohjoisia kylmempiä seutuja ja asetteli nahkavällyjä ylleen.
Vertaimevät loiset, päätäit, ovat pitkän tauon jälkeen pesiytyneet suomalaisten päihin, vaikka olivat 1980-luvulla jo lähes kadonneet Suomesta. Muinaisesta kutinasta on tullut 2000-luvulla uudelleen arkipäivää. Mikäli täishampoot ja ‑kammat eivät auta, niin tieto yhdestä täysin varmasta keinosta lohduttanee: täit eivät voi elää ilman hiuksia.
Kiiminki-Seura r.y. aloitti vuoden 2021 syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Pääsääntöisesti kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta.
Syyskuussa 2021 esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti, joulukuussa Poron länget. Viime vuoden tammikuussa esiteltiin Luuluistimet, helmikuussa Jääsaha, maaliskuussa Hirvenhiihtäjän sukset, huhtikuussa Veteraanin sotamuisto 1808–1809, kesäkuussa Liitupiiput, heinäkuussa Suosukset ja Siipiviikate, marraskuussa Plootulaukku 1768 ja plootu ja joulukuussa pläkkilyhty.
Tämän vuoden ensimmäisenä kuukauden esineenä oli helmikuussa Tulenkuljettajan pakkula vuodelta 1716, maaliskuussa Rakennuskätkö, ”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan. Nyt esittelyssä on Täikampa.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mm. kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita Kuukauden esine juttusarja tukee, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Marika Huttu, Eero Huttula, Hannele Kutilainen, Marja-Terttu Mertaniemi, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi.
Lähteet:
Rytkönen Ahti: Tuohitorven mailta, 1933
Wikipedia:
Kuukauden esine: Eino Mikkosen yksityiskokoelma
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.