Kir­jaan voi koukkuuntua

Avaan kir­jan ja mie­tin, että luen 20 sivua, menee 15 minuut­tia, niin olen saa­nut luet­tua vain aukeaman.

Sit­ten aika menee­kin nopeas­ti, vie­räh­ti kak­si tun­tia ja on luke­nut jo 50 sivua ja sitä ei edes älyä, että on men­nyt kak­si tuntia.Ensin aika menee hitaas­ti, mut­ta yhtäk­kiä se menee­kin todel­la nopeaa.

Aika vain joten­kin menee hitaam­min, kun ei ole saa­nut juo­nes­ta kiin­ni, mut­ta sit­ten kun juo­nen ymmär­tää, niin aika kuluu nope­aa eikä malt­tai­si lopet­taa kir­jan luke­mis­ta, vaik­ka oli­si­kin muu­ta tehtävää.

Mie­les­tä­ni kir­jo­jen luke­mi­nen on välil­lä kyl­läs­tyt­tä­vää, kun on tyl­siä koh­tia tai ei ole vain saa­nut juo­nes­ta vie­lä kiin­ni, mut­ta sil­loin se on todel­la muka­vaa, kun juo­nen ymmär­tää. Sil­loin tulee himo lukea.

Kir­jan luke­mi­nen on muka­vaa yleen­sä mut­ta se pitäi­si myös malt­taa lopet­taa ajois­sa, jos tulee himo lukea. Sil­loin­kin pitäi­si malt­taa jak­saa lukea, kun kir­ja kyl­läs­tyt­täi­si, kos­ka se para­nee var­mas­ti myöhemmin.

Atte Made­to­ja 8. lk.