Nuorena miehenä Raimo Suutarista piti tulla ratsupoliisi. Asepalvelukseen Iistä lähtenyt Suutari oli varma, että armeijasta urkenee myös ura liikunnalliselle ja hyväkuntoiselle miehenalulle.
– Haave kaatui siihen, kun armeijassa loukkasin itseni ja tulin kotiin B‑miehenä. Samaan kaatui myös orastava hiihtoura, Suutari muistelee.
Samoihin aikoihin kun Suutari palasi Iihin, saapui paikkakunnalle myös biologi Martti Korhonen suorittamaan emolohen ylisiirtoa Iijoelle. Suutari sai Korhoselta työpaikan, ja pian biologi passitti nuorta Suutaria koulun penkille.
– Minähän sitten läksin Haminaan kalakouluun. Sieltä parhaiten on jäänyt mieleen työharjoittelureissu merentutkimusalus Arandalle. Olimme kaksi kuukautta Itämerellä tutkimassa pohjaeläimiä ja vetämässä silakkatroolia.
Valmistuttuaan Suutari pääsi töihin Muhokselle Montan kalanviljelylaitokselle. Näistä hetkistä alkoi Raimo Suutarin tie kohti kirjolohen kasvatuksen uranuurtajuutta sekä kalastusmestarin titteliä. Nyt 80-vuotta täyttävän miehen takana on useamman kalanviljelylaitoksen rakennuttaminen ja pitkä ura alan yrittäjänä.
Vuonna 1967 Suutari matkasi Paula-vaimonsa kanssa Rautalammille rakennuttamaan makeavesilaitosta kirjolohen kasvatukseen. Laitos oli tuolloin Euroopan suurin.
– Menomatka Rautalammille tehtiin vasten lokakuista yötä sateessa ja pimeydessä, muistelee Suutari.
Suutari nimitettiin laitoksen tuotantopäälliköksi. Hän kertoo saaneensa osakseen myös markkinamiehen tehtäviä, ja kiertäneensä ympäri suomen kaupoissa fileoimassa ja kehumassa kalaa. Kirjolohi ei nimittäin ollut tuohon aikaan suomalaisten suosiossa.
Suutari teki Rautalammin laitoksella kymmenen vuoden uran. Vuonna 1975 hän matkasi perheineen Rovaniemelle ja perusti oman kalankasvatuslaitoksen. Suutarin oman firman nimeksi tuli Napapiiri-Lohi Oy. Paula-vaimo toimi yrityksessä kirjanpitäjänä.
– Rakensimme sadan tonnin tuotantolaitoksen, ja myöhemmin laajennuimme Vanttauskoskelle. Sinne voimalaitoksen yläaltaaseen tehtiin tilat verkkoallaskasvatukseen ja kalankäsittelytilat.
Yristystoiminnan ohella Suutari valmensi kahta poikaansa painiharrastuksen parissa hyvällä menestyksellä.
– Kävimme kisoissa ympäri Suomen. Pojat saavuttivat lajin parissa Suomenmestaruuksiakin.
Suutarien perhe viihtyi Rovaniemellä yhdeksän vuotta, kunnes tuli aika palata kotikonnuille. Suutari toi perheensä omalle lapsuuden kotitilalleen, ja rakennutti kalankasvatuksen maalaitoksen lähestulkoon omalle takapihalleen Iijokivarteen. Uusi yritys kantoi nimeä Lohisuutari Ky.
– Yritys laajentui myöhemmin Perämerelle Laitakarin edustalle.
Kun norjalaiset hyppäsivät Suomen kirjolohimarkkinoille 2000-luvun alussa, päätti Suutari jäädä eläkkeelle kalankasvatustöistä. Tilalle tuli kotitilan metsien hoitaminen.
– Metsänhoito on minulle lähellä sydäntä, ja siinä ohella myös hirvenmetsästys on edelleen tärkeä harrastus.
Myös kalastus on uransa kalankasvatuksen parissa tehneelle Suutarille edelleen merkittävä osa elämää. Suutarin mielestä Iijoen siikakannan elvyttäminen on joen kannalta juuri nyt tärkeä hanke.
– Viime syksynä pyysin itsekin emosiikaa ja lypsin yli 50 kiloa mätiä. Siinä on jo toista miljoonaa siian poikasta, Suutari kertoo.
Raimo ja Paula Suutari asettuivat Iihin, ja asuvat edelleen Raimo Suutarin kotikonnuilla. Tosin nyt uudessa asunnossa, jonka pariskunta rakennutti aivan Suutarin kotitilan viereen vuonna 2004. Pariskunnan neljästä lapsesta kaksi on jäänyt asuttamaan kotitilan vanhoja asuinrakennuksia.
– Meillä on tytär ja kolme poikaa. Neljä lastenlastakin olemme saaneet.
Suutari viettää 80-vuotispäiväänsä ensi maanantaina. Suuria juhlia mies ei kuitenkaan aio viettää.
– Vietämme juhlapäivää rauhallisesti lähipiirin kesken kotona.