Iin vanhempainyhdistys ry:n järjestämässä vanhempainfoorumissa oltiin tällä kertaa vakavien aiheiden äärellä. Illan teemoina olivat nimittäin kiusaaminen ja väkivalta. Teemoista puhumassa olivat Iin kunnan koulukuraattorit Susanna Wiik ja Mari Oikarinen, kokemusasiantuntija ja lehtori Sami Rousu sekä Oulun ankkuritiimissä toimiva vanhempi rikoskonstaapeli Raino Ojala.
Mari Oikarinen toimii kuraattorina Valtarin koululla, ja tämän lukuvuoden aikana Valtarin koulun KiVa-tiimi on Oikarisen mukaan selvittänyt noin viittätoista kiuusaamistapausta.
– Siinä ei luonnollisestikaan ole kaikki kiusaaminen, vaan tilanteet, jotka tapahtuvat koulupäivän aikana ja tulevat aikuisen tietoon. Lisäksi on paljon kaveriporukoiden välisiä kiusaamis- ja riitatilanteita, joista KiVa-ilmoituksia ei täytetä, Oikarinen kertoo.
Valtarin koululla on noin 460 oppilasta, joista noin 130 käyttää vuosittain Oikarisen mukaan kuraattoripalveluja.
– Tytöt ovat kovasti edustettuna kävijämäärissä. Pahoinvointia ja ahdistuneisuushäiriöitä on suhteellisen paljon.
Alakoululla ja lukiolla kuraattorina toimiva Susanna Wiik kertoo, että kiusaaminen on vuosien varrella muuttanut muotoaan, ja tapahtuu yhä useammin aikuisilta piilossa.
– On selvitelty tilanteita, jotka ovat alkaneet somessa ja heijastuneet koulunkäyntiin. Minusta huolestuttavaa on se, miten erilaisissa nettiyhteisöissä lapset ja nuoret voi sanoa toisilleen ihan mitä vaan, hyvin loukkaaviakin asioita, Wiik toteaa.
Wiikin mukaan aikuisten tulisi olla kiinnostuneista siitä, millaisia yhteisöjä nuorilla on netissä. Wiikin mukaan nettiyhteisöt voivat parhaimmillaan lisätä lapsen osallisuuden tunnetta, mutta kiusaamisen mahdollisuuta ei voi sivuuttaa.
– Minun havaintojeni pohjalta nykyään epäasialliseen käytökseen tartutaan hyvin, ja lapset uskaltavat kertoa aikuisille, jos kohtaavat kiusaamista. Tapauksia myös oikeasti selvitellään. Ajattelen myös, että kiusaajakin tarvitsee aikuisen ohjausta ja opastusta. Aina kun kiusaaja jää toiminnastaan kiinni, se on meille aikuisille mahdollisuus kasvattaa lasta oikeaan suuntaan.
Kokemusasiantuntija ja lehtori Sami Rousu oli yhtä mieltä Wiikin kanssa siitä, että myös kiusaajaa on autettava. Rousulla on itsellään kokemusta koulukiusatuksi tulemisesta, ja nyt aikuisiällä työssään opettajana myös kiusaamistilanteiden selvittämisestä.
– Monet asiat, joita koulukiusaamisen määritelmä pitää sisällään ovat sellaisia, että jos aikuisena niitä työyhteisössä tekisin, olisin pulassa. Koulukiusaaminen on kuitenkin paljon enemmän kuin se perinteinen määritelmä, ja minusta kaikki toiminta, mikä aiheuttaa nuoressa tunteen, ettei ole hyvä olla, on vääränlaista vallankäyttöä ja kouluväkivaltaa.
Rousu painottaa niin sanottuun pisaraan puuttumista, eli normalisoituneen ja ei-tarkoituksellisen häiritsevän käytöksen pysäyttämistä.
– Tällaista on esimerkiksi se kuuluisa läpän heitto, joka ei toisesta osapuolesta tunnu enää mukavalta. Pikku juttuihin puuttumisen on tärkeää, sillä se on juuri arvojen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista.
Lisäksi Rousun mukaan nuoren kokemusta kiusaamisesta ei saa vähätellä.
– Kun sanomme nuorelle, että älä välitä ja anna olla, mitätöimme hänen tunteensa. Se välitunnilla luotu paha katse tai nauru ohi kulkiessa on nuorelle täyttä totta, eikä meillä aikuisilla ole oikeutta mitätöidä tätä kokemusta.
Kiusaaja on Rousun mukaan tärkeä saattaa teostaan vastuuseen, mutta nuorta teon takana ei saa tuomita.
– Näissä tilanteissa itse sanon nuorelle, että vaikka mokasit, niin olet arvokas ja sinulla on kyky toimia paremmin. Näin saan paremmat lähtökohdat tilanteen selvittämiseen.
Poliisin terveisiä vanhemmille välittänyt Raino Ojala toteaa, että nuorten kielenkäyttö on muuttunut karkeammaksi sekä toisia nuoria että aikuisia kohtaan.
– Olen myös työssäni havainnut viitteitä siitä, että osa nuorista ja nuorista aikuisista ajattelee, että kun he sanovat, että en halua tai ei kiinnosta, niin me aikuiset ei voida tehdä mitään, Ojala kuvailee.
Ojala on osa Oulun poliisin Ankkuri-tiimiä. Ankkuritoiminta kohdistuu varhaisessa vaiheessa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennalta ehkäisemiseen. Toiminta on suunnattu alle 18‑v nuorille ja heidän perheilleen. Nuori kutsutaan Ankkuri-tiimin tapaamiseen, kun hänestä on saatu huolestuttavaa tietoa tai tehty rikosilmoitus.
– Viime vuoden tilaston mukaan tapaamisiin ohjautuu eniten nuoria pahoinpitelyjen takia. Seuraavana tulevat vahingonteko, näpistys, lievä pahoinpitely ja päihteisiin liittyvät syyt, kertoo Ojala.
Nuorten ja nuorten aikuisten rikollisuus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Vuonna 2022 Pohteen alueella ilmi tuli 556 epäiltyä alle 15-vuotiaan tekemää rikosta.
– Luku on lähes tuplaantunut vuodesta 2018, joten onhan tämä huolestuttava tilanne.
Alle 15-vuotiaat tekevät eniten omaisuuteen kohdistuvia rikoksia, ja toiseksi eniten henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Pääkaupunkiseudulla havaittua jengiytymistä ja järjestäytynyttä katuväkivaltaa Oulun seudulla ei ole kuitenkaan vielä havaittu.
– On tehtävä töitä, että sellaista ei pääse vastaisuudessakaan kehittymään. Kaikilla toimijoilla ja yhteiskunnalla on nyt paikka miettiä, että miten tämä huolestuttava suunta käännetään.
Ojalan mukaan Ankkuritiimi pyrkii ensisijaisesti kaikki heille ohjautuneet rikoksesta epäillyt nuoret sovittelumenettelyn piiriin, jonka tarkoituksena on löytää rikokseen tai riitaan muita ratkaisuja, kuin muodollinen oikeusprosessi.
– Alle 15-vuotiaiden kohdalla kaikki tapaukset menevät sovitteluun, sillä rikosoikeudellista vastuuta ei vielä ole.
Ojala toteaa, että nuorilla rikoksentekijöillä on usein päihdeongelmia, mielenterveyden haasteita, neuropsykiatrisia haasteita, hankalia elämänkokemuksia ja ongelmia tunteiden säätelyssä.
– Vakavilla tai toistuvilla rikoksilla oireilevan nuoren tukeminen vaatii aikaa ja monialaista erityisosaamista. erityisen tärkeää olisi mielenterveyspalvelujen takaaminen nuorelle, sanoo ojala, ja päättää:
– Tässä pätee vähän samantapainen ajattelu kuin koulukiusaamistapauksissa – uhria pitää tukea, mutta myös rikoksen tekijä kaipaa usein apua. Rikoksen polulle ajautunutta nuorta pitää motivoida muutokseen ilman tuomitsemista.