Ylikiiminkiläinen Jouni Uusitalo on tykännyt hevosista koko ikänsä. Kun hevoset lähtivät kotitilalta 1970-luvulla, tilalle tulivat traktorit. Uusitaloa harmittaa vieläkin, että silloin hävitettiin hyvä kantakirjatamma traktorihuumassa.
Hevoset eivät kuitenkaan jättäneet Uusitaloa rauhaan.
– Minun piti aina käydä jossakin katsomassa hevosia. Innostus alkoi varmaan jo sieltä, kun pienenä touhusin kotitalon hevosten kanssa. Koulusta tultua ajoin pitkät pinot polttopuuta metsästä kotiin, tilallaan Ylikiimingin Nuorittalla heinää viljelevä Uusitalo kertoo.
Lopulta into kävi niin suureksi, että hevonen oli tilalle saatava. Nuori suomenhevostamma Hennylän Helmi saapui Puistolan tilalle Torniosta kymmenisen vuotta sitten. Helmin jälkeläisistä tilalla on nyt kolmivuotias ori Puistolan Virkin ja viime vuoden varsa, ori Puistolan Virma. Helmin jälkeläisistä on monta jo lähtenyt maailmalle.
– Nykyisin olen varsottanut Helmiä joka vuosi. Kesää ei oikein tule ilman varsaa. Olisipa hienoa, jos sieltä tulisi nyt tamma, Uusitalo haaveilee vapun tienoilla ilmaantuvasta uudesta tulokkaasta.
Noin kuukausi varsomisen jälkeen Uusitalo lähtee tamman ja varsan kanssa Oulujokivarteen Turkan ratsurinteelle. Siellä eläinlääkäri tutkii tamman ja tarvittaessa pistää kiimaan lisää vauhtia. Sopivassa vaiheessa keinosiementäjä siementää uuden tulokkaan. Hevostamma kantaa 11 kuukautta, joten kiimaan tulon ja uuden siemennyksen kanssa täytyy olla tarkkana.
Uusitalon tavoitteena on tuottaa tilallaan hyvälaatuisia suomenhevosia.
– Orin valinta se onkin tarkkaa puuhaa! Tutkin vaihtoehtoja Hevosurheilun orikuvastosta. Onneksi Helmille passaa melkein mikä ori tahansa. Joskus eläinlääkäri on toppuutellut, että elä hyvä mies sitä oria ota, sillä on huonoja ominaisuuksia. Luonnekin voi olla hankala.
Huippusuosittujen orien kanssa täytyy olla ajoissa liikkeellä. Siementä saadakseen tilaukset pitää tehdä usein jo vuotta ennen. Kysyntää lisää myös se, että suomenhevosorien siemennysten määrää on rajattu vuosittain sataan, ilmeisesti sen takia, että geneettinen perimä pysyy riittävän laajana.
– Parvelan Retusta tulee nyt tämän kevään varsa. Edellisellä kerralla en onnistunut saamaan sen siementä, niin ajattelin, että nyt pitää olla ajoissa liikkeellä. Orien suosion takana voi olla monia asioita, aina ei pelkkä ravimenestys riitä. Pitäisi olla jonkinlaista näyttöä siitä, että hyvät ominaisuudet myös periytyvät jälkeläisille, Uusitalo selittää.
Helmi-tamman jälkeläiset ovat usein väriltään suomenhevoselle poikkeuksellisesti tumman- tai mustanruunikoita. Se tarkoittaa sitä, että hevosen harja ja häntä ovat mustat ja myös karvapeite on tumma. Usein suomenhevoselle on tyypillisempi raudikon väri, eli punaruskea karva, joihin usein yhdistyvät vaaleammat jouhet eli liinaharja.
Sekä Virkin että Virma ovat perineet äitinsä kauniin värityksen.
– Molemmat orit ovat oikein hyväluontoisia. Minä pyrin touhuamaan mahdollisimman paljon varsan kanssa ja totuttelen sen siihen, että ihminen käsittelee sitä. Ja sitten ne pitää totuttaa siihenkin, että valjaat on selässä ja ajopeli on perässä. Tuo Virkin pelaa kyllä ihan mahdottoman hyvin reen edessä! Uusitalo kehuu kolmivuotiastaan.
Uusitalon mukaan suomenhevosen tulevaisuus tällä hetkellä valoisa. Raveissa on aina muutama suomenhevoslähtö ja niille omistautuneita ihmisiä on paljon. Silti Uusitalo nauraa ajatukselle, että hevosilla voisi tehdä paljon rahaa.
– Vain harvat huippuravurit juoksevat omistajalleen kunnon tuloja ja hyvätkin varsat voivat mennä myyntiin halvalla hinnalla. Tosin kasvatusrahaa eli 15 prosenttia ravureiden ansaitsemista palkinnoista tulee vielä kasvattajalle.
Suomenhevosten kasvatuksen kannattavuus nojaakin nimenomaan raveihin, vaikka lähdöistä vain osa on niille tarkoitettu eivätkä niiden voittosummat ole lämminveriravureiden luokkaa.
– Suomenhevonen on kaikkein monipuolisin hevonen. En ole missään vaiheessa harkinnutkaan muuta, vaikka rahamiehet rahtaavat tänne lämminverisiä ulkomailta Amerikkaa myöten, Uusitalo tuhahtaa.
Uusitalon mukaan suomenhevosilla on oma vankkumaton harrastajajoukkonsa, joka ei hevosistaan hevillä luovu.
– Minulle tämä on rakas harrastus. Tilalla on hevosia niin kauan kuin minulla terveyttä riittää! Olen omia poikiani opettanut hevoshommiin ja myös muitakin halukkaita. Jotkut ovat tulleet ihan sitä varten, että haluavat nähdä, miten käytän vanhoja ajopelejä tai teen niihin liittyviä valjastuksia. Ihan varmasti neuvon kaikkia halukkaita. Ja saattaisi tänne sopia pysyvästi joku hevoshommista kiinnostunut naisihminenkin, Uusitalo naurahtaa pilke silmäkulmassa.
Suomenhevonen
Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu ja sitä on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907. Suomenhevonen on käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen yleishevonen. Se on keskikokoinen, hyväryhtinen ja melko vankka. Ilme on rehellinen. Suomenhevonen on yhteistyöhaluinen, pyrkivä, nöyrä ja tosissaan yrittävä.
Työhevosten kadotessa maatiloilta suomenhevosten määrä laski voimakkaasti. Alimmillaan se oli vuonna 1987, jolloin niitä oli vain 14 000. Tänä päivänä suomenhevosia on Suomen hevoskannasta noin kolmannes, noin 20 000 yksilöä. Varsoja syntyy vuosittain noin 1 000.
Suomenhevosten alkuperäkantakirjaa pitää yllä Suomen Hippos ry. Suomenhevosta jalostetaan neljälle eri jalostussuunnalle. Se on vauhdikas ravuri, ryhdikäs ratsu, voimakas työhevonen ja hurmaava ponikokoinen pienhevonen.
Lähteet: www.hippos.fi, www.suomenhevosliitto.fi
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.