Vuonna 2019 alkanut eduskunnan vaalikausi päättyi eilen juhlavin menoin. Suomi on mennyt viimeisen neljän vuoden aikana aikamoisen mankelin läpi. Vaalikautta leimasi paljolti korona ja viimeisen vuoden aikana Venäjän Ukrainassa aloittama sota, jonka seurauksena Suomesta on tulossa puolustusliitto Naton jäsen aivan lähiaikoina. Koronalla ja sodalla on ollut suuria talousvaikutuksia myös Suomeen. Erityisesti koronalla on perusteltu Suomen kiihtynyttä velkaantumista.
Hyvinvointivaltion perusta on rakennettu ajatukselle jatkuvasta kasvusta. Jollei sitä ole, on otettava velkaa, jos palveluja ja muuta valtion toimintaa halutaan pitää yllä. Suomen talouden kasvu ei ole enää vuosiin riittänyt täyttämään valtion budjettia. Mitä pitäisi tehdä? saa moni tuleva kansanedustaja ja ministeri pohtia tulevalla vaalikaudella. Työpaikat syntyvät yrityksiin, pitäisikö katsetta kääntää sinne suuntaan. Samaan aikaan Suomessa vallitsee osaajapula, joka pitäisi sekin saada ratkaistua. Ilman osaajia yritykset eivät voi toimia ja tuottaa verotuloja.
Nähtäväksi jää, kuinka suureksi vuoden 2023 eduskuntavaalien äänestysprosentti nousee. Oman ääneni annan sunnuntaina. Yritin antaa sen jo ennakkoon, mutta käymilläni äänestyspaikoilla oli niin pitkät jonot, että en voinut jäädä odottamaan.
Moni saattaa perustella äänestämisestä luopumista sillä, että se ei kannata, koska mikään ei muutu kuitenkaan. Tästä on tietenkin oltava eri mieltä. Ainahan ei myöskään ole selvillä, minkä pitäisi muuttua. Yhteiskunnan, lausujan henkilökohtaisen elämän vai Suomen hiihtomenestyksen.
Suomen nykymuotoisen eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin vuonna 1907. Monen monta asiaa on saatu siitä lähtien maassa paremmalle tolalle. Kyllä äänestäminen kannattaa.
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.