Vanhassa suomalaisessa kansanuskossa on ollut tärkeänä käsitteenä lykky eli onni. Entisajan kyläyhteisössä ajateltiin, että onnea oli varattu kylälle vain rajallinen määrä. Jos halusi kasvattaa vaikka omaa karjalykkyä, oli onni vietävä naapurilta noitakonsteilla. Noituuden uhkalta piti osata suojautua. Siihen tarvittiin ”kotivakuutus”, jonka virkaa toimittivat rakennusten taika- ja uhrikätköt.
Rakennuskätköt ovat tarkoituksella piilotettu rakennuksen rakenteisiin. Kätköt sijoitettiin yleisesti jo rakennusvaiheessa rakennusten rajapinnoille kuten kattorakenteisiin, seinälinjoille, nurkkiin, lattian alle tai tulisijojen yhteyteen. Tärkeitä paikkoja kätköille olivat erityisesti rakennusten ikkuna- ja oviaukot sekä savupiippu. Runsas satavuotta sitten kerätystä kansanperinteestä käy ilmi mitä meillä on ollut tapana kätkeä. Suosittuja ovat olleet rahat, terävät metalliesineet (puukot, kirveet), elohopea (pullossa tai linnun kynäsulassa) sekä eläinten kallot, leuat, sarvet.
Kätketyn esineen tai aineen uskottiin suojelevan rakennusta ja sen asukkaita onnettomuuksilta ja sairauksilta. Useasti esine oli tarkoitettu uhriksi rakennuksen haltiaolennolle, joka vastavuoroisesti huolehti talon onnesta. Kansanperinne tietää kertoa että, ”Haltia on mielissään niin rikkaasta aarteesta, jossa on kolmen kuninkaan rahaa”. Mikäli esineen oli kätkenyt pahantahtoinen naapuri, sen tarkoituksena oli aiheuttaa vahinkoa.
1960-luvun lopulla oli Mikkosen pihapiirin vanhojen hirsirakennusten aika väistyä uusien rakennusten tieltä. Vanhan päärakennuksen ollessa vielä pystyssä isä-Antti Matinpoika kertoi rippikouluikäiselle pojalleen rakennuskätköstä, joka sijaitsi talon eteläpäädyn harjalla kurkihirren alla. Isä-Antti oli puolestaan kuullut tarinan omalta isältään. Kertoipa vielä, että remontin yhteydessä 1930-luvun alussa kätköön lisättiin silloin käytössä olleita rahoja. Tuumasta toimeen, kipusin rautakangen kanssa ullakolle ja väänsin hirret sen verran raolleen, että sain kaavittua rahat talteen.
Muutaman vuoden päästä, kun rakennus oli purettu, väänsin luonnonkivistä tehtyjä uunin peruskiviä ylös maasta. Alimman laattakiven alta paljastui kolmannen kuninkaan raha 1 skillinki 1835 (Karl Johan XIV). Kurkihirren alta oli aiemmin löytynyt kahden kuninkaan rahat: 5 kopeekka 1805 (Aleksanteri I) ja 10 kopeekkaa 1833 (Nikolai I).
Nykyinenkin rakennus tarvitsee kaiken saatavissa olevan lykyn pystyssä pysyäkseen. Vanhoja ”vakuutusrahoja” ei tosin ole nyt sijoitettu talon harjapalkin alle vaan tuvan pöytävitriiniin.
Kiiminki-Seura r.y. aloitti vuoden 2021 syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Pääsääntöisesti kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta. Syyskuussa 2021 esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti, joulukuussa Poron länget. Viime vuoden tammikuussa esiteltiin Luuluistimet, helmikuussa Jääsaha, maaliskuussa Hirvenhiihtäjän sukset, huhtikuussa Veteraanin sotamuisto 1808–1809, kesäkuussa Liitupiiput, heinäkuussa Suosukset ja Siipiviikate, marraskuussa Plootulaukku 1768 ja plootu ja joulukuussa pläkkilyhty. Tämän vuoden ensimmäisenä kuukauden esineenä oli Tulenkuljettajan pakkula vuodelta 1716, nyt esittelemme Rakennuskätkön, ”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on muun muassa kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita Kuukauden esine juttusarja tukee, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Marika Huttu, Eero Huttula, Hannele Kutilainen, Marja-Terttu Mertaniemi, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi.
Lähteet:
Rantasalo Aukusti: Suomen Kansan Muinaisia Taikoja III-IV 1934
Hukantaival Sonja: ”…Sillä noita ei sellaisen kynnyksen yli pääse!” ‑Rakennusten ritualistiset kätköt 2006
Suullinen perimätieto
Kuukauden esine: Eino Mikkosen yksityiskokoelma
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.