Havahduin viikonloppuna siihen, että olen alkuvuoden aikana saanut luettua loppuun vain kaksi kirjaa. Juuri nyt lukeminen tuntuu takkuiselta ja työläältä – jaksan kaivaa kesken olevan The Element Trial ‑kirjan esiin nukkumaan mennessä, mutta into lukea loppuu parin sivun jälkeen.
Olen jo jättänyt muutaman kirjan keskenkin, sillä mikään tarina ei tunnu tempaavan minua täysillä mukaansa.
Lemmikin kanssa ulkoillessa kuuntelen Tilda Laaksosen juuri julkaistua Jäljillä 2 ‑kirjaa. Helmikuun aikana kuuntelin ensihoitaja Kari Hautamäen Nyt sinä kuolet ‑kirjan lenkkeilyn lomassa. Äänikirjojakaan en osaa silti rauhoittua kuuntelemaan ilman jonkinlaista oheistoimintaa, ja ajatukset harhailevat kuuntelun lomassa.
Lukukipinä on siis tältä erää tainnut sammua. Vastaan on tullut niin sanottu lukijan blokki. Niin käy aina välillä, mutta silti se tuntuu kerta kerran jälkeen yhtä turhauttavalta. Ennen kaikkea kesken jääneiden kirjojen pino ärsyttää – kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta tuntuu, kuin olisin riistänyt kirjoilta niiden mahdollisuuden olla loistavia lukukokemuksia. Annan kesken jääneille kirjoille nimittäin harvoin uusia mahdollisuuksia.
Lukublokin selättäminen vaatii ainakin minun kohdallani armoa ja keveyttä. Tässä vaiheessa on turha avata esimerkiksi Stephen Kingin tiiliskivimäisiä teoksia – en saa niistä irti mitään muuta kuin lisää turhautumista. Sen sijaan siirryn keveiden ja humorististen tarinoiden pariin, tai palaan vanhojen, jo useaan kertaan luettujen suosikkieni pariin.
Hyväksyn sen, että tässä vaiheessa kaipaan armollisempia lukukokemuksia ja ennen kaikkea viihdyttäviä hyvän mielen tarinoita. Niiden avulla lukukipinä saa happea, ja jaksan toivottavasti jälleen uppoutua uusien tarinoiden ja maailmojen pariin samalla innolla kuin aiemminkin.
Terhi Ojala
terhi.ojala(at)rantapohja.fi