Har­taus: Toi­sen­lais­ta paas­toa minä odotan

Pau­li Niemelä.

Ensi sun­nun­tai­na vie­te­tään las­kiais­sun­nun­tai­ta, sit­ten tulee las­kiais­tiis­tai ja sit­ten tuh­ka­kes­ki­viik­ko. Sii­tä alkaa paas­ton­ai­ka. Mitä paas­tol­la tar­koi­te­taan? Mihin se mei­tä kutsuu?

Hah­mo­tan aina­kin kol­me tapaa ymmär­tää nykyi­sin paas­to. Ensim­mäi­ses­sä paas­to liit­tyy vah­vas­ti laih­dut­ta­mi­seen tai laa­jem­min ter­vey­teen ja hyvin­voin­tiin. Paas­to­ja on toki monen­lai­sia. Mut­ta ylei­ses­ti paas­to pakot­taa miet­ti­mään, mitä syön. Syön­kö oikein ja terveellisesti?

Ter­veys­vai­kut­tee­na paas­to puh­dis­taa eli­mis­töä ker­ty­neis­tä kuo­nis­ta. Paas­toon las­keu­tu­mi­nen, itse paas­to ja paas­tos­ta nouse­mi­nen pakot­ta­vat pysäh­ty­mään ja hil­jen­tä­mään. Täl­lai­nen ter­veys­paas­to on hyvä ja tar­peel­li­nen. Koke­muk­ses­ta suosittelen.

Toi­sek­si paas­to ja paas­ton­ai­ka on usein näh­ty elä­män ja elä­män­laa­dun kohen­ta­mi­se­na, paran­ta­mi­se­na, sisäi­se­nä ryh­ti­liik­kee­nä. Löpe­röön, velt­toon ja help­poon elä­mään vai­puu niin hel­pos­ti. Haluan elä­mään uut­ta otet­ta, uut­ta asen­toa, uut­ta ryh­tiä. Paas­to kut­suu koh­ti yksin­ker­tai­sem­paa elä­mää. Aja­tus kuu­luu: vähem­män voi olla enem­män. Paas­to haas­taa kar­si­maan myös omia huo­no­ja tapo­ja ja tot­tu­muk­sia, vaik­ka­pa someriippuvuutta.

Molem­mat edel­lä mai­ni­tut ovat hyviä ja jopa perus­tel­lui­ta. Nii­tä voi suo­si­tel­la. Yksi vaa­ra niis­sä kui­ten­kin on. Niis­sä kes­ki­tyn hel­pos­ti itsee­ni, pyö­rin itsek­kääs­ti oman napa­ni ympä­ril­lä. Olen itse­ni varas­sa. Voi­ko paas­to olla lopul­ta ja syvim­mäl­tään jota­kin muuta?

Kol­man­nek­si paas­to kut­suu koko­nais­val­tai­sel­le hen­gel­li­sel­le mat­kal­le. Se vetää sinua seu­raa­maan Jee­suk­sen kär­si­mys­tie­tä. Hän läh­ti ris­tin­tiel­le rak­kau­des­ta mei­hin. Tätä on kut­sut­tu myös Juma­lan rak­kau­den uhri­tiek­si. Mitä enem­män tähän kär­si­mys­tie­hen syven­tyy, sitä sel­vem­min kir­kas­tuu hänen käsit­tä­mät­tö­män suu­ri rak­kau­ten­sa, myös minua koh­taan. Samal­la avau­tuu, että olen rik­ko­muk­sil­la­ni ja syn­neil­lä­ni syy­pää hänen kär­si­myk­seen­sä. Hän kan­toi mei­dän kipum­me ja sai­rau­tem­me. Hän kut­suu katu­muk­seen ja paran­nuk­seen. Rak­kau­des­saan ja hyvyy­des­sään hän armah­taa ja antaa anteek­si. Hän uudis­taa ja paran­taa meidät.

Kut­su paas­toon on siten kut­su omis­ta­maan Juma­lan lah­ja Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Lah­jan omis­ta­ja­na saat teh­tä­vän men­nä lähim­mäis­ten luo: ”Minä odo­tan: että vapau­tat syyt­tö­mät kah­leis­ta, irro­tat ikeen hih­nat ja vapau­tat sor­re­tut, että murs­kaat kaik­ki ikeet, mur­rat lei­pää näl­käi­sel­le, avaat koti­si kodit­to­mil­le, vaa­te­tat alas­toan, kun hänet näet, etkä kart­te­le apua tar­vit­se­vaa veljeäsi.”

Paas­to on lah­ja sinul­le, ja samal­la tehtävä.

Pau­li Nie­me­lä, Kii­min­gin kirkkoherra