Yli-Olhavassa sijaitsevalla Pikkusuon lypsykarjatilalla on vaihdettu sukupolvea kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Valtteri Pakosesta tuli virallisesti maatilan isäntä hieman yli vuosi sitten. Tiina-vaimon kanssa he ovat asuneet maatilalla ja pyörittäneet sen toimintaa yhdessä kuitenkin jo reilut kolme vuotta.
– Nyt oli meille kaikille henkilökohtaisesti hyvä aika vaihdoksen virallistamiseen. Isälläni Ilkalla on vielä eläkeikään matkaa, ja nyt hän ehtii tehdä omia hommiaan kunnolla, kun pääsi irti tilan pyörittämisestä, Valtteri Pakonen tiivistää.
Valtteri Pakonen kertoo olleensa perheen tilalla töissä aina, lukuun ottamatta lyhyttä puolen vuoden pätkää opiskeluaikoina. Maatilan työt ovat siis miehelle tuttuja, ja siksi isännän paikan ottaminen ei tuntunut muutoksena kovin suurelta.
Tiina-vaimolle puolestaan maatilatyö oli täysin uutta. Hän naurahtaa, ettei tiennyt yhtään, mihin ryhtyi lähtiessään maatilan emännäksi.
– Aika hyvin olen omasta mielestäni kuitenkin sopeutunut. Lehmät ovat oikein mieluisia työkavereita, ja niiden kanssa puuhastelu onkin omanlaistaan terapiaa, hymyilee Tiina Pakonen.
Lypsykarjatilalla on tilan isännän mukaan tällä hetkellä arviolta sata lehmää, joista noin 80 on lypsyssä. Tila työllistää myös Valtteri Pakosen Arttu-veljen, mutta muita ulkopuolisia työntekijöitä tilalla ei ole.
– Urakoitsijoita käytämme jonkin verran kesäsesonkina.
Sukupolvenvaihdoksen mukanaan tuomat muutokset ovat Valtteri Pakosen mukaan pitkälti arvomaailman pohjalta toteutettuja kehittämistoimia.
– Isäni aikana tilan toimintaa on kehitetty koko ajan, joten meillä oli valmiiksi hyvät ja nykyaikaiset tilat sekä kunnossa oleva infra. Siksi olen itse voinut panostaa reilummin esimerkiksi eläinten hyvinvointiin sekä oman säilörehun tuotantoon, Pakonen kertoo.
Pakosen mukaan uusien toimintatapojen omaksumista ei pidä arkailla, sillä se voi pidemmän päälle jarruttaa kehitystä. Hän ei halua omassa toiminnassaan kangistua kaavoihin, vaan peräänkuuluttaa uskallusta tarttua uusiin asioihin rohkeasti. Hän on muun muassa suorittanut jonkin aikaa sitten tilasiemennyskurssin, ja Tiina-vaimo on samalla kurssilla parasta aikaa.
– Minulla on paljon visioita tulevaisuutta varten tilan toimintoihin liittyen, mutta ne ovat pidemmän aikavälin sisällä tapahtuvia uudistuksia. Äkkiseltään tulee mieleen nuorkarjan tilojen kehittäminen ja laajennus – siten saisimme hyödynnettyä navetan täyden kapasiteetin ja tehtyä enemmän tilaa lypsäville lehmille, Pakonen kuvailee.
Pakonen toteaa, että sukupolvenvaihdoksen ajankohta ei ollut missään nimessä kaikkein ihanteellisin: alla oli koronapandemia, ja pian vaihdoksen virallistamisen jälkeen alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.
– Kustannukset ovat nousseet kovasti, ja on tässä saanut pähkäillä, että miten säästöjä voidaan hakea ilman että tuottavuus laskee. Muun muassa ruokintaan on tehty isoja muutoksia, ja laskemme viikoittain, että mitä lehmille kannattaa syöttää ja miten.
Pakonen aikoo investoida aurinkopaneeleihin helpottaakseen sähkökuluja. Lannoitteita hän sai ostettua juuri edullisemmin, kun hinta kävi hetken aikaa hieman alempana.
– Välillä on tuntunut, että jos tästä selviää, niin selviää mistä vaan. Positiivisin mielin kuitenkin vien tilamme toimintaa eteenpäin ja omia tavoitteitani kohti. Onhan se kuitenkin kunnia-asia tuottaa maailman puhtainta, suomalaista ruokaa, Pakonen toteaa.
Pakosella on myös toinen kunniatehtävä käynnissä: Pakosen pariskunnan vuoden vanha Oskari-poika on jo kovaa vauhtia kasvamassa tulevaksi tilaisännäksi.
– Ei mene kauaa, kun Oskari kiertää itsekseen navettaa polkutraktorin kyydissä, Pakonen nauraa.
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.