-
- Pirtun salakuljettajat operoivat tämän tyyppisillä ensimmäisen maailmansodan entisillä sota-aluksilla. Niillä murrettiin niin sanottu Pohjanlahden pirtusulku vuonna 1928. Kuva: Juha Ylimaunun kirja
-
- Juha Ylimaunu kertoo kirjastaan vielä tänään torstaina Iin ja Haukiputaan kirjastoissa.
Kuivaniemen kirjastossa ei olla hetkeen nähty samanlaista yleisöryntäystä kuin tämän viikon maanantaina. Vielä minuutteja ennen kuin kirjailija Juha Ylimaunu aloittaa esityksensä kirjastonhoitajat kantavat lisää tuoleja sisään astelevalle yleisölle. Kuulijoiden määrä yllättää kirjailijan positiivisesti.
Juha Ylimaunu on paikalla kertomassa pirtun salakuljetuksesta ja suurista salakuljettajista, joista myös hänen tuore teoksensa Pirtusota ja salakuljettajat kertoo. Aiheen pariin Ylimaunu on ajautunut puhtaasti oman uteliaisuutensa ja kiinnostuksensa kautta.
– Olen nuoruudessani saanut kuulla tarinoita pirtupaikoista ja salakuljetuksesta sekä entiseltä salakuljettajalta että vanhalta tullimieheltä, joka salakuljettajia oli narauttamassa. Heidän tarinoidensa kautta aihe alkoi kiinnostaa, Ylimaunu kertoo.
Ylimaunu kertoo, että Pirtusota ja salakuljettajat oli työn alla 15 vuoden ajan, joista kaksi vuotta olivat aktiivista kirjoitus- ja tutkimustyötä. Aikaa kului erityisesti erilaisten asiakirjojen paikantamiseen ja läpikäymiseen.
– Minun piti kiertää Suomen kansallisarkistojen kaikki toimipisteet, sillä kaikkia asiakirjoja ei luonnollisestikaan voinut Ouluun lähettää. Materiaalia on aiheesta on olemassa käsittämättömän paljon, satojen tuhansien asiakirjojen verran.
Ylimaunun olikin rajattava kirjan aihe ainoastaan suursalakuljettajiin ja jätettävä pienemmät tekijät pois. Suursalakuljettajista ei oltu tehty aiemmin tarkkaa laajamittaista tutkimusta, joten tekemistä riitti rajauksesta huolimatta.
Ylimaunu etsi kaiken kirjassa käyttämänsä tiedon virallisista lähteistä. Suulliseen perimätietoon ja tarinoihin hän ei voinut luottaa.
– Tarinat ovat hyvin vanhoja, ja ihmiset herkästi sekoittavat asioita ja erityisesti liioittelevat niitä, hymyilee Ylimaunu.
Kaiken lisäksi salakuljettajista piirrettiin myös julkisuuteen täysin vääristynyttä kuvaa.
– Tuon ajan lehdistö väitti, että salakuljettajat olisivat paatuneita alamaailman rikollisia ja juoppoja. Tämä ei pitänyt ollenkaan paikkaansa – salakuljettajat olivat tavallisia meriammattilaisia.
Sekä Iin ja Haukiputaan ranta-alueet ovat Ylimaunun mukaan olleet merkittäviä pisteitä pirtusalakuljettajien reiteillä. Esimerkiksi Iin Maakrunnista löytyi yksi suurimmista pirtukellareista. Kuivaniemelläkin pirtua varmasti liikkui, mutta vanhoihin uutisotsikoihin ovat päätyneet erityisesti Kuivaniemen pontikkatehtaat.
Kaikkein pahamaineisin salakuljetuskylä oli Haukiputaan Kello.
– Kello oli logistisesti hyvällä paikalla, ja koko kylä oli tavalla tai toisella osallisena salakuljetuksessa. Jopa Kellon puhelinkeskus oli salakuljettajien hallussa, joten varoitusviesti poliisien saapumisesta saatiin leviämään hyvissä ajoin ennen virkavallan saapumista. Toiminta oli hyvin organisoitua, Ylimaunu kertoo.
Monesti pirtusodan aikoja ei kuitenkaan kylien historiassa haluta liikoja muistella.
– Osa asioista historiassa on hyvin kipeitä. Kieltolaki moninkertaisti rikollisuuden, tapot ja murhat, ja Kellossakin tapahtui useampi verityö, jossa ihmisiä tapettiin pirtun takia.
Pirtun salakuljetus loppui Perämerellä melko pian kieltolain kumoamisen jälkeen vuonna 1932. Salakuljettajat ja heidän aluksensa eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään.
Monista uskomattomista tarinoista Ylimaunua itseään kiinnostaakin eniten pirtun salakuljettajien toiminta jatkosodan loputtua, kun välirauhan ehtona oli palauttaa inkerinsuomalaiset takaisin Neuvostoliittoon.
– Useat vanhat salakuljettajat osallistuivat inkerinsuomalaisten ja virolaisten vapaaehtoisten auttamiseen. He salakuljettivat tuhansia ihmisiä pakoon Ruotsiin. Entiset pirtukuninkaat käytännössä pelastivat Neuvostoliiton hirmuhallinnolta monta ihmishenkeä.
Juha Ylimaunun esitelmää Pirtusota ja salakuljettajat ‑kirjasta pääsee vielä tänään torstaina kuulemaan Haukiputaan kirjastossa kello 15 ja Iin kirjastossa kello 18.