Har­taus: Maan pääl­lä rau­ha ihmisillä

Maa­il­mas­sa on luke­ma­ton mää­rä jou­lu­lau­lu­ja. Suo­mes­sa jul­kais­tu­ja jou­lu­lau­lu­ja on yksis­tään arviol­ta kol­mi­sen tuhat­ta. Jou­lu­lau­lu­ja on lau­let­tu yksin tai yhdes­sä. Monil­le jou­lu­lau­lut tuo­vat mie­leen lap­suu­den jou­lut ja jou­lun odotuksen. 

Maa­il­man ensim­mäi­sek­si jou­lu­lau­luk­si on kut­sut­tu Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­ta löy­ty­vää enkel­ten lau­lua, joka kai­kui Bet­le­he­min yös­sä: ”Juma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ihmi­sil­lä, joi­ta hän rakas­taa” (Luuk. 2:14).

Eri­tyi­ses­ti tämän vuo­den jou­lun alla olen miet­ti­nyt tuo­ta enkel­ten lau­lua. Ihmis­kun­nan his­to­ria on täyn­nä sotia. Tänä päi­vä­nä sota on mei­tä lähel­lä. Euroo­pan vakaus ja tur­val­li­suus on järk­ky­nyt. Onko enkel­ten lau­lu edel­leen ajan­koh­tai­nen? Mitä enkel­ten julis­ta­ma rau­ha oikein tarkoittaa? 

Sanal­la rau­ha tar­koi­te­taan ylei­ses­ti val­tioi­den välis­tä nor­maa­lia sovin­non tilaa ja sodan vas­ta­koh­taa. Enkel­ten lau­lun yhtey­des­sä tuo sana saa laa­jem­man mer­ki­tyk­sen. Raa­ma­tus­sa vii­ta­taan tuos­sa yhtey­des­sä Paa­va­lin kir­jee­seen roo­ma­lai­sil­le. Siel­lä kir­joi­te­taan näin: ”Kun nyt Juma­la on teh­nyt mei­dät, jot­ka uskom­me, van­hurs­kaik­si, meil­lä on Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ansios­ta rau­ha Juma­lan kans­sa” (Room. 5:1). Rau­ha on siis täs­sä yhtey­des­sä sovin­non tila ihmi­sen ja Juma­lan välil­lä. Tämän rau­han ihmi­nen tun­tee omassatunnossaan.

Kuten enkel­ten lau­lus­sa tulee ilmi, Juma­la rakas­taa ihmi­siä. Ainoa asia, jota Juma­la vihaa, on syn­ti. Syn­ti rik­koo ihmi­sen ja Juma­lan väli­sen sovin­non tilan. Myös tämän ihmi­nen tun­tee omas­sa­tun­nos­saan. Syn­ti tuo rau­hat­to­man olon. Syn­nin­tun­nus­tuk­ses­sa sano­taan, että teem­me syn­tiä aja­tuk­sin ja sanoin, teoin ja lai­min­lyön­nein. Me emme voi vält­tää syn­tiä, mut­ta me voim­me lait­taa syn­nin pois. Tämä on mah­dol­lis­ta Juma­lan pojan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tähden.

Ensim­mäi­se­nä jou­lu­na Juma­la lähet­ti oman poi­kan­sa, Jee­suk­sen, maan pääl­le. Jee­suk­sen teh­tä­vä oli vapaut­taa kaik­ki ihmi­set syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta. Jee­sus jät­ti häneen usko­vil­le val­tuu­den julis­taa syn­tien anteek­sian­ta­muk­sen ilo­sa­no­maa. Sik­si tänään ja joka päi­vä on lupa ja mah­dol­li­suus lait­taa syn­nit pois usko­mal­la ne anteek­si anne­tuik­si Jee­suk­sen sovi­tus­työn täh­den. Tänä­kin jou­lu­na saam­me sydä­mes­säm­me yhtyä enkel­ten lau­luun: Juma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ihmi­sil­lä, joi­ta hän rakastaa. 

Rau­hal­lis­ta ja siu­nat­tua joulua.

Pek­ka Neva­lai­nen, Iin seu­ra­kun­nan vas­taa­va lastenohjaaja