Olen miettinyt rakkaan Kiiminkijokemme ja sen varrella asuvien ihmisten symbioosia ja mitä se on merkinnyt meille ennen ja tänä päivänä. Jo ammoisina aikoina on meille ihmisille joki sen laaksoineen merkinnyt sijoittumista toimeentulon ääreen.
Joki on tarjonnut ravintoa, energiaa, kulkureittiä, yhteenkuuluvuutta, viihtyvyyttä, rauhaa, tyyneyttä, luonnonvoimaa, kauneutta…lähes kaikkea mitä sen varteen tai läheisyyteen asuttunut ihminen on hakenut. Joki ja vesistöt maassamme ovat olleet yksi tärkeimmistä perusteista yhteisöillemme sijoittua, perheellistyä, järjestäytyä, yhdistyä, kehittyä ja sivistäytyä. Joki on luonut ja turvannut työtä, toimeliaisuutta, onnellisuutta ja viihtyvyyttä.
Kun katsomme sata vuotta sitten elettyihin aikoihin, sai joki vielä virrata lähes ilman ihmisen synnyttämiä kuormitteita kuten maatalouden, metsänkäytön ja muun ihmistoiminnan synnyttämiä rasitteita ja ilmaston muutosta. Joki tarjosi elinympäristöään lohikaloista aina nahkiaisiin ja rapuihin asti. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten tarjosi joki näitä kaikkia pyydettäväksi ruokapöytiin asti.
Tultaessa tälle vuosituhannelle joki on menettänyt otettaan niiden varrella asuneisiin ihmisiin ja eliölajeihin. Joen virtaamat ovat vähentyneet ja erityisesti valuma-alueen vesivarat ovat hiipuneet. Joen vesi on lämmennyt ja laatu heikentynyt. Joen pohja on kerännyt uomaansa teollistuvan ja urbanisoituvan ihmiskäden aikaansaamaa rehevöitymisen ja ravinnekuormien massoja jo vuosikymmenien ajan. Ihmiset ovat sankoin määrin asettuneet asumalähiöihin ja taajamiin etäännyttäen itseään ja elintapojaan joen virrasta ja voimasta.
Mihin joki ja me ihmiset sen myötävirrassa olemme menossa? Vieraannummeko aina vaan joen virrasta ja jokilaakson meitä kaikkia yhdistävästä vapaan ja vielä elinvoimaisen veden lumosta? Jätämmekö jälkeemme hitaasti kuihtuvan virran, jolle suomme huomiomme vain kun se vaivoin pystyy tarjoamaan luonnonvoimaansa keväisin ja syksyisin sekä luonnonjoen kauneutta ja viihtyvyyttä kesäisin?
Annammeko joen koskiosuudet valuttaa itsensä kuivaksi noroksi kesällä ja purkaa energiansa ja viileät vielä elinvoimaiset humusvetensä vain syksyisin ja talvisin? Annammeko jokilaakson vesistöjen eliölajit kitua, hiipua ja lopulta unohtaa syntyperänsä ja alkuperäisen ympäristönsä? Keskitämmekö asumisen lähiöihin ja kaupunkeihin ja jätämme jokivarren ja jokilaakson alkuperäisasukkaat ja heidän jättämänsä perinteet, kulttuurin ja joen mukanaan tuoman yhteisöllisyyden kylmästi taaksemme?
Onko mahdollista tavoitella jotain muuta, voimaannuttavampaa ja merkittävämpää? Voimmeko palauttaa joen alkuperäistä olemusta ja arvoja sen asukkaiden ja eliölajien hyvän ja viihtyisän elämän turvaksi ja vakuudeksi? Vastaus voisi olla: Kyllä voidaan! Siihen vain tarvitaan tahtoa, ymmärrystä, tutkimista, tekoja, osaamista, osallistamista, sitoutumista, verkottumista, yhteisöllisyyttä, talkoohenkisyyttä, solidaarisuutta, arvojen ja tarpeiden tunnistamista ja tunnustamista. Siihen ei tarvita itsekkyyttä, kateutta, näköalattomuutta, vastuuttomuutta, epäinhimillisyyttä, keinottelua, oman edun tavoittelua, vallanhimoa. Siis meiltä ihmisiltä vaaditaan vain hyveisiin rinnastettavia ominaisuuksia ja taitoja. Siis paljon voidaan saada muutosta aikaan, jos vain päätämme olla hyveellisiä!
Iso ongelma ja haaste on Kiiminkijoen tilan parantamisen osalta se, että Oulun Kaupunki tarvitsee ehkä aika kipeästikin puhdasta pohjavettä turvatakseen asukkailleen muun muassa poikkeusolojen veden saantiaan. Suurin ristiriita tilanteeseen on se, että jokemme kesävirtaama uhkaa elintärkeiden pohjavesiensä vähetessä edelleen kuivua lisää tilassa, joka jo nykyisellään on kriittinen esimerkiksi jalokalojen selviytymisen suhteen.
Pohjaveden saannista syntynyt kiista valuma-alueiden kuntien ja jokilaakson asukkaiden ja puhdasta pohjavettä tarvitsevien kaupunkilaisten välillä on vaikuttanut myös heikentävästi yhteisöllisyyden ja verkottumisen kehittymiseen nykyisillä Oulun suuralueilla jokilaakson asukkaiden suuntaan.
Kiiminkijokea on vaikea saattaa tilaan, jossa kaikki voivat voittaa, jopa joen veden ja eliölajien tila. Mutta ei mielestäni mahdoton. Onneksi koko maapallomme tila vaatii toimenpiteitä, jotka mahdollistavat paremman tulevaisuuden myös vesistöillemme, myös Kiiminkijoellemme. Vesistöjä tulee ennallistaa ja saattaa luonnontilaan, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan hallitummaksi.
Hankkeisiin ja tutkimuksiin, joilla pyritään toimenpiteitä mahdollistamaan, on tarjolla enenevästi resursseja, tietämystä ja osaamista. Nyt on koittanut aika, jolloin voidaan toteuttaa hankkeita, joilla voidaan vaikuttaa sekä joen pohjavesiin, veden laatuun ja virtaamien määrään myös kesävirtaamien aikana. Jo pelkästään turpeennoston ja soiden ojituksien sekä maatalouden ja asutuksen jätevesien kuormituksen vähentyminen ja rajoittaminen on saanut alkuun joen tilan ennallistumisen viimeisen vuosikymmenen aikana! Uusien kosteikkohankkeiden eteenpäinvieminen parantaa tilannetta pikkuhiljaa.
Yksi vaiettu, nopea ja ratkaisevakin hanke voisi olla ennallistaa tulvavesien luonnontilainen valuminen Kiiminkijoen ja Iijoen välille. Tällä hetkellä Iijoen vesivoimatarpeen maksimoimiseksi lähes kaikki mahdolliset ylivalumat Kiiminkijoen ja Iijoen vedenjakaja-alueilla ovat rajattu valumaan Iijokeen mm. tulvivan Jongunjärven tulva-alueella. Tilanteen ennallistamisen avulla voisivat nyt kesällä kuivuuttaan kärsivät aapasuot, käytöstä poistuneet turvesuot, epäonnistuneet metsätalouden kannalta vähätuottoiset ojikkoalueet ja tulvaniityt täyttyä vesivarastoilla, jotka valuttaisivat kesäaikaan ylijäämävesiään Kiiminkijoen valuma-alueen puroihin ja pohjavesiin lipuen lopulta itse pääuomaan asti turvaamaan puhtaan, viileän ja laadukkaan veden kaikille eliölajeille.
Nyt siis tarvitaan lisää vain hyveiden marinoimia ihmisiä, asukkaita, maanomistajia, tutkijoita, toimijoita, yhteisöjä ja virkamiehiä tulemaan mukaan ja sitoutumaan rakenteisiin ja hankkeisiin, joilla korjaavia toimenpiteitä ja mahdollisuuksia lähdetään yhdessä sopien viemään eteenpäin.Yläjuoksun valuma-alueen kuntien, yrittäjien ja asukkaiden sekä päättäjien osalta esimerkiksi sitoutuminen Kiiminkijoki ry:n toimintaan, joen markkinointiin jokilaakson hankkeisiin on ollut hyvällä tasolla.
Parannettavaa alajuoksun laajaa väestöpohjaa edustavan kulttuurikaupunkimme asenteissa ja toimissa on vielä monella tapaa. Nostetaan vieläkin käsittämättömän kaunis, arvokas ja korvaamaton lähiluontokohteemme, vapaana virtaava Kiiminkijoki koko valumaltaan sille kuuluvaan arvoonsa.
Pasi Haapakangas, Haukipudas,
Kiiminkijoki ry:n hallituksen jäsen