Metsät ovat useimmille meistä tärkeitä latautumisen ja rentoutumisen paikkoja. Luonnossa liikkuminen, metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys ovat lähes jokaisen pohjoisen ihmisen ajanviettotapoja. ”Halkoholisteja” löytyy monesta perheestä – metsien hoitaminen on pohjoisen väelle luontainen harrastus.
Metsätalous tuo monille myös merkittävää toimeentuloa. Metsäala työllistää noin 60 000 henkilöä koko Suomessa ja maksaa vuosittain keskimäärin 2,2 miljardia euroa palkkoja. Pelkästään Pohjois-Pohjanmaalla on 57 000 metsänomistajaa. Metsät tuottavat raaka-ainetta Pohjois-Suomen metsäteollisuudelle ja haketta energiantuotantoon.
Valitettavasti kaikkea tätä uhkaa EU-komission kesäkuussa julkaisema, luonnon ennallistamista koskeva lainsäädäntöehdotus. Vilkasta keskustelua herättänyt ennallistamisasetus koskettaa maa- ja metsätalouden ohella myös 63 kaupunkia tai kuntaa, myös Oulua.
Kustannukset Suomelle olisivat valtavat, arviolta jopa 930 miljoonaa euroa vuodessa, mikä olisi EU:n kärkitasoa. Komission tavoitteena on, että luonnon ennallistamista tulisi tarkastella suhteessa 1950-luvun tilanteeseen. Suomessa elettiin tuolloin sotien jälkeistä jälleenrakentamisen aikaa. Suuressa osassa Eurooppaa metsät oli jo pitkälti hakattu. Ei voi kuin ihmetellä, mihin katosi maalaisjärki.
Ennallistamisasetus aiheuttaisi mittavaa vahinkoa metsänomistajille. On mahdollista, että metsänomistaja ei voisi enää hyödyntää metsiään taloudellisesti haluamallaan tavalla. Ennallistamisesta syntyisi myös lisäkuluja ja lisää hallintoa.
Metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan ja tästä on Suomen pidettävä kiinni.
Maataloudessa ennallistaminen koskisi myös turvepeltoja. Pohjois-Suomen maakunnissa turvepeltojen osuus maatalousmaasta on yli 25 % ja joissakin kunnissa ja maatiloilla jopa enemmän. Ennallistamisasetus olisikin kohtalokas Pohjois-Pohjanmaan maataloudelle. Turvepeltojen ennallistamisen taloudelliset vaikutukset lienevät suurimpia juuri Pohjois-Pohjanmaalla.
On syytä muistaa, että ennallistamisasetus heikentää kansallista huoltovarmuutta niin kotimaisen uusiutuvan energiantuotannon kuin ruoantuotannonkin osalta. Turvepeltojen ennallistaminen vähentäisi merkittävästi ruoantuotantoon käytettävissä olevaa pinta-alaa.
Nykyisessä maailmantilanteessa tämä on kestämätön ajatus. Asetusehdotuksen muuttaminen vaatii nyt aktiivista ja päättäväistä edunvalvontaa Brysselissä, myös pääministeriltä. Vielä ei ole myöhäistä vaikuttaa asiaan.
Lauri Nikula, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, aluevaltuutettu, Keskusta