Har­taus: Adven­tin valo

Sun­nun­tai­na alkaa jou­lun odo­tus. Kir­kois­sa kokoon­num­me lau­la­maan Hoo­sian­na, Daa­vi­din Poi­ka. Pelas­ta, auta, Daa­vi­din Poi­ka. Olem­me siis ensim­mäi­sen advent­ti­kynt­ti­län lie­kin äärel­lä. Liek­ki syt­tyy hämä­rään aamuun luo­den valoa ympä­ril­leen. Kol­me muu­ta kynt­ti­lää odot­ta­vat val­koi­se­na vie­rel­lä: koh­ta valo laa­je­nee jokai­seen niistä.

Suu­rin päi­vä, jou­lu­päi­vä, odot­taa vie­lä sil­loin, kun kaik­ki nel­jä kynt­ti­lää luo­vat valo­aan. Odo­tam­me tuo­ta päi­vää ja nel­jä viik­koa saam­me sii­hen valmistautua. 

Miten sinä val­mis­tau­dut jou­luun? Mitä kuu­luu sinun jou­lun odo­tuk­seen? Tulet­ko kirk­koon lau­la­maan Hoo­sian­naa tai löy­dät­kö tie­si kirk­koon Kau­neim­piin jou­lu­lau­lui­hin? Kokoon­nut­ko ystä­vien kans­sa jou­lu­herk­ku­jen ääreen, koris­te­let­ko koti­si jou­lu­va­loil­la ja koris­teil­la? Tun­nel­moit­ko kynt­ti­län valos­sa? Odo­tat­ko jou­lua ilolla? 

Entä jos jou­lu onkin surua, tus­kaa tai luo­pu­mis­ta? Ennak­koon suun­ni­tel­tu jou­lu ei toteu­du­kaan tai lähel­lä ei ole­kaan nii­tä rak­kai­ta ihmi­siä, jot­ka ovat olleet muka­na edel­li­si­nä vuo­si­na. Miten sil­loin val­mis­tau­dut jou­luun? Voi­ko sil­loin näh­dä jou­lun herk­kyyt­tä ja sen tuo­maa lämpöä?

Odo­tim­me­pa jou­lua sit­ten iloi­ten tai surun mur­ta­mi­na, jou­lu kuu­luu meil­le kai­kil­le. Se kuu­luu jou­lus­ta naut­ti­vil­le, jot­ka jokai­se­na nel­jä­nä advent­ti­na löy­tä­vät ilon lähes­ty­väs­tä jou­lus­ta. Se kuu­luu jou­lua surul­la odot­ta­vil­le, niil­le, jot­ka jokai­se­na advent­ti­sun­nun­tai­na tun­te­vat surun suu­rem­pa­na sydämessään. 

Jou­lun suu­rin san­ka­ri syn­tyi mei­tä jokais­ta var­ten. Jee­suk­sen syn­ty­män myö­tä meis­tä jokai­nen on saa­nut oikeu­den olla Juma­lan rak­kau­den ja armon pii­ris­sä. Jou­lun odo­tuk­ses­sa Juma­la näkee mei­dät, mei­dän ilom­me ja mei­dän surum­me. Sik­si jou­lun odo­tus ja jou­lu­päi­vä kuu­lu­vat meil­le kai­kil­le. Ilos­sa ja surus­sa me saam­me vie­dä kaik­ki tun­teem­me ja aja­tuk­sem­me Juma­lal­le: ”Her­ra on jo lähel­lä. Saat­ta­kaa aina se, mitä tar­vit­set­te, rukoil­len, anoen ja kiit­täen Juma­lan tie­toon. Sil­loin Juma­lan rau­ha, joka ylit­tää kai­ken ymmär­ryk­sen, var­je­lee tei­dän sydä­men­ne ja aja­tuk­sen­ne, niin että pysyt­te Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa.” (Fil.4:5–7 mukaillen). 

Juma­lan siu­naa­maa jou­lun odotusta!

Mari­ka Hut­tu, seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Kii­min­gin seurakunta