Kolum­ni: Kieh­to­vat jätin­kir­kot ja Kierikkikeskus

Mart­ti Asunmaa.

Perä­me­ren alu­eel­la on pal­jon har­vi­nais­ta näh­tä­vää, kuten kivi­kau­ti­sia jätin­kirk­ko­ja ja suu­ri kivi­kaut­ta valai­se­va toi­min­taa sisäl­tä­vä museoa­lue Kie­rik­ki­kes­kus Yli-Iiissä.

Van­ho­jen jätin­kirk­ko­jen suu­ret kivi­rau­niot ovat vie­lä­kin arvoi­tus, ei aina­kaan ole yksi­mie­li­syyt­tä sii­tä, mitä var­ten ne oli teh­ty. Tie­de­tään vain, että ne ovat nel­jä tai vii­si tuhat­ta vuot­ta van­ho­ja. Nii­den nimes­sä sana kirk­ko viit­taa uskon­toon, ei kui­ten­kaan kris­ti­nus­koon, kos­ka se tuli Suo­meen tuhan­sia vuo­sia myö­hem­min. Sana jät­ti viit­taa mui­nais­ta­ru­jen suu­ri­ko­koi­siin jät­ti­läi­siin eli jatu­lei­hin. Laby­rin­tin muo­toi­sia laa­kei­ta kivi­la­del­mia eli jatu­lin­tar­ho­ja on myös vie­lä­kin samal­la alu­eel­la, mut­ta nii­tä on myös har­vak­seen on koko maapallolla.

Aluk­si jätin­kirk­ko­ja luul­tiin pal­von­ta­paik­koik­si, sii­tä nimi. Myö­hem­min jätin­kirk­ko­ja pidet­tiin puo­lus­tuk­seen liit­ty­vi­nä, kos­ka ne sijait­se­vat ympä­ril­lä ole­vaa maas­toa kor­keam­mal­la ja niis­sä on ollut tor­jun­taan sovel­tu­via suo­ja­muu­re­ja. Tämä seli­tys hei­jas­tuu niis­sä jätin­kirk­ko­jen nimis­sä, jois­sa on sana lin­na tai kas­tel­li. Hyl­keen­pyyn­nin varas­to­paik­ka oli seu­raa­va seli­tys. Vii­mek­si nii­tä on väi­tet­ty kivi­kau­ti­sik­si kalentereiksi.

Tun­tuu vain sil­tä, että syn­tyyn on ollut kalen­te­ria suu­rem­pi syy. Kos­ka kivi­kau­del­la elet­tiin met­säs­tyk­sel­lä, kalas­tuk­sel­la ja keräi­lyl­lä eikä metal­lie­si­nei­tä vie­lä tun­net­tu, eikä kiveä­kään pys­tyt­ty pal­jon muo­toi­le­maan, kalen­te­ri lie­nee ollut taka-alal­la, vaik­ka tar­vit­tiin tie­toa ajan kulu­mi­ses­ta ja eläin­ten käy­tök­sen vuo­tui­ses­ta muut­tu­mi­ses­ta. Väes­tön alkeel­li­set asun­not oli­vat mata­lis­sa maakuopissa.

Kie­rik­ki­kes­kuk­ses­sa näkyy oival­li­ses­ti, kuin­ka kivi­kau­del­la on asut­tu ja elet­ty. Voi myös perus­tel­lus­ti kuvi­tel­la, että met­sän pedot ja ahneet vihol­lis­jou­kot oli­vat usein uhka­na. Niil­tä piti läh­teä tur­vaan sel­lai­seen paik­kaan, jon­ne vihol­li­nen ei pääs­syt hel­pol­la. Kivi­muu­rin ympä­röi­mä tila oli sel­lai­nen suo­jai­sa ja tur­val­li­nen paik­ka. Aina­kin Ruot­sis­sa on ollut muu­rin suo­jaa­mia paik­ko­ja, jois­sa on ollut usei­ta asun­to­ja. Täl­lai­ses­ta käy­tän­nös­tä tie­de­tään myös kes­kia­jan his­to­rias­ta, sil­loi­set kau­pun­git­han oli­vat pie­niä ja muu­rien ympäröimiä.

Perä­me­ren alu­eel­ta ei ole kau­pun­ke­ja löy­det­ty, eikä Kie­ri­kis­tä jätin­kirk­ko­ja­kaan, ei edes hau­taus­mai­ta ilmei­ses­ti sik­si, että vai­na­jat ovat koko­naan maa­tu­neet. Toi­sin pai­koin alu­eel­la on näh­tä­vis­sä maa­tu­nei­na pyö­rei­tä asu­mus­ten poh­jia. Ne ovat osoit­ta­neet arkeo­lo­geil­le, että pai­kal­la on ollut tihe­ää asu­tus­ta, jota osoit­taa myös Kie­rik­ki­kes­kuk­ses­sa ennal­lis­tet­tu kivi­kau­ti­nen rivitalokin.

Mik­si Kie­ri­kin alu­eel­la oli tihe­ää asu­tus­ta? Tut­ki­joi­den mukaan syy­nä oli­vat hyl­keet, joi­den pyyn­ti oli niin tuot­ta­vaa, että hyl­jet­tä voi­daan pitää nyky­ai­ka­na öljyn veroi­se­na varak­kuu­den läh­tee­nä. Kivi­kau­del­la hyl­je hyö­dyt­ti ihmi­siä öljyä moni­puo­li­sem­min, kos­ka sii­tä saa­tiin sekä ravin­toa että polt­toai­net­ta läm­mi­tyk­seen ja valais­tuk­seen, nahas­ta läm­pi­miä asus­tei­ta ja luus­ta tar­peel­li­sia esineitä.

Kei­tä Kie­ri­kis­sä on asu­nut, kysyin 1970-luvul­la tut­ki­mus­työ­tä teke­väl­tä arkeo­lo­gil­ta pai­kan pääl­lä. ”Aina­kin pit­kä­tuk­ka­sia”, oli napak­ka vas­taus aika­na, jol­loin mies­ten pit­kä tuk­ka oli muo­dis­sa. Esi-isiäm­me he eivät ole olleet. kos­ka he ovat tul­leet pal­jon myöhemmin.

Perä­me­ren mui­nai­nen ran­nik­ko on maan­nousun takia siir­ty­nyt län­teen ja asu­tus sen muka­na. Kivi­kau­den aikai­nen ran­nik­ko on nyky­ään kau­ka­na asu­tuk­ses­ta. Sen takia van­hat ihmis­kä­den teke­mät jäl­jet, kuten jätin­kir­kot ja jatu­lin­tar­hat vai­kut­ta­vat arvoi­tuk­sien tavoin.

Nyt kun tele­vi­sios­sa esi­te­te­tään mie­len­kiin­toi­sia ohjel­mia van­ho­jen kau­pun­kien löy­ty­mi­ses­tä, voi tode­ta, että Perä­me­ren alu­eel­la on arvoi­tuk­se­na oma mie­len­kiin­toi­nen ja sala­pe­räi­nen asu­tus­kes­kus, tosin pal­jon van­hem­pi ja pienempi.

Jätin­kirk­ko­ja on vii­me aikoi­na­kin löy­det­ty met­sän pei­tos­ta, ehkä löy­tyy lisää­kin. Nii­tä kan­nat­taa tuo­da esiin, kos­ka ne ovat har­vi­nai­sia. Ehkä saa­daan uusia seli­tyk­siä­kin nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta? Jo moni­puo­li­se­na toi­mi­vaa Kie­rik­ki­kes­kus­ta kan­nat­taa kehit­tää edel­leen. Jokai­sen poh­jois­suo­ma­lai­sen pitäi­si sii­hen tutustua.

Mart­ti Asunmaa