Ylikiiminkiläinen Veikko Jurvakainen esittelee uusinta kirjaansa kodissaan Vepsän kylällä.
– Tämä Serkukset ja aikakone on suunnattu lapsille ja nuorille. Idea siihen tuli naapurin lapsilta. Rupesin keksimään heille tarinoita, joissa he seikkailivat historiassa. Kun lapset halusivat aina vain lisää ja juttuja alkoi kertyä, sain päähänpiston kokeilla, tulisiko niistä kirja. Lopuksi kirjaan päätyi 24 tarinaa, jossa aikakone vie lapset 100‑4000 vuoden päähän historiaan eri puolille maailmaa, Jurvakainen kertoo.
Jurvakaisen viidessä kirjassa on kaikissa jollakin tavalla pohjalla hänen kiinnostuksensa historiaan. Innostus menneisiin aikoihin syttyi, kun Jurvakainen oli Erkki Taskilan mukana tekemässä Vepsän kylähistoriikkia Vepsän viestejä vuosien varrelta.
– Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista asioista. Kylähistoriikkia varten keräsin valokuvia ja etsin Vepsää koskevia tietoja kunnanarkistosta. Sen myötä innostuin tekemään kylästä karttoja, jotka piirsin ja väritin käsin. Tallensin niihin kaiken mahdollisen tiedon sekä karttaselitykset.
Vauhtiin päästyään käsistään taitava ja kuvataiteita pitkään harrastanut Jurvakainen innostui karttojen piirtämisestä niin, että myi niitä myös muille. Karttoja oli tarjolla silloin vielä toiminnassa olleessa kyläkaupassakin. Myös koulun seinälle niitä päätyi parikin kappaletta oppilaiden tutkittaviksi.
– Joku on joskus ehdottanut karttojen päivittämistä, mutta minä olen tuuminut, että ei enää tämmöisellä käsipelillä. Siinä pitäisi olla jo käytössä uudempaa tekniikkaa, Jurvakainen tuumii.
Uuden ulottuvuuden historiaharrastus sai, kun vuonna 2013 Jurvakainen lopetti veljensä kanssa karjanpidon kotitilallaan. Tyhjäksi jäänyt navetta pestiin painepesurilla ja maalattiin. Jurvakainen rakensi navettansa täyteen näyttelypöytiä ja vitriinejä ja päätti perustaa kotimuseon.
– Minulla oli jo aika paljon kaikkea vanhaa varastoissa. Sitten naapurit ja kyläläisetkin alkoivat kysellä, että tulisitko hakemaan, täällä olisi kaikenlaista vanhaa tavaraa. Nyt alkaa olla jo navetta täysi, kovin paljoa en enää taida hankkia lisää, Jurvakainen toteaa lievää haikeutta äänessään.
Jurvakaisen navetassa onkin aikamoinen kokoelma vanhaa tavaraa laidasta laitaan. Keräilijä itse kertoo, ettei ole halunnut rajata museon kokoelmia vain johonkin tiettyyn esineryhmään, vaan mukana on talonpoikaisesineistön, sotamuistojen ja vanhojen työkalujen lisäksi mm. pytonkäärmeen nahka, afrikkalainen noitarumpu, laaja kokoelma aasialaisia hyönteisiä ja strutsin muna. Erikoisia ja vanhoja esineitä Jurvakainen on hankkinut niin netistä kuin kirpputoreilta.
– Viime kesänä museo oli toisen kerran auki Tervastiimaviikon yhteydessä. Ja kyllä minä päästän vierailijoita katsomaan, jos joku haluaa muulloinkin tulla, museonjohtaja tuumii.
Jurvakaisen innostus historiaan on poikinut mukanaan useampia omakustanteina julkaistuja kirjoja. Ensimmäinen Jurvakaisen tekemä kirja oli tilaustyönä tehty Ylikiimingin Rauhanyhdistyksen historiikki. Sitten ilmestyi kirja Aabrahamista ja Saarasta, jonka Jurvakainen myös kuvitti.
Kolmanteen kirjaansa Jurvakainen sai idean sisareltaan, joka usutti veljeään käymään vielä käsiksi kylän historiaan. Historiikin jäljiltä oli jäänyt aineistoa käyttämättä. Lisäksi Jurvakainen oli saanut perintönä sukulaiseltaan runsaasti vanhoja valokuvia.
– Koetimme kyläläisten kanssa tunnistaa kuvien ihmisiä. Tiedon keräämisellä oli jo kiire, osa vanhimmista kuvissa olevista ihmisistä jäi tunnistamatta. Lisäksi pyysin kyläläisiä kirjoittamaan muisteluksiaan ja haastattelin heitä myös itse.
Muistoja Vepsältä ilmestyi vuonna 2016. Se on ollut niin suosittu, että Jurvakainen joutui ottamaan kirjasta useampia painoksia. Seuraavaan kirjaan Kelit on maita myöten Jurvakainen tutki Oulun seudun sananlaskuja, ”sananpaukauksia”, kuten Ylikiimingissä sanotaan. Valikoimaan kelpuutetut saivat vierelleen taiten tehdyt piirroskuvat. Esikuvana teokselle on ollut mm. Erkki Tantun vastaavat kirjat.
– En taida enää kirjoja tehdä. Ellen sitten palaa vanhaan nuoruuden harrastukseeni ja rupea piirtämään sarjakuvia, kirjailija naurahtaa.
Omakustanteen julkaisua miettivälle Jurvakainen muistuttaa, että tällä työllä ei todennäköisesti lyö rahoiksi. Omalla kohdalla hän kertoo yhtenä isona vaikuttimena olleen halun tallentaa katoamassa olevaa historiaa myös jälkipolville.
– Tämä on kyllä ihan harrastushommaa, minäkin teen näitä ihan vain omaksi iloksi. Ja onhan tämä ihan mukavaa. Esimerkiksi tuon Aabrahamin ja Saaran kanssa sain perehtyä Raamatun alkukieleen hepreaan ja tutkia laajasti tuota aikaa, Jurvakainen kertoo.
Jurvakainen muistuttaa, että painoon valmisteluun kuuluu tekstin huolellinen korjailu ja muokkaus. Siinä vaiheessa kannattaa satsata myös ulkopuoliseen apuun oikoluvun ja taiton onnistumiseksi.
Nykyisin monet nuoretkin ovat kiinnostuneet oman sukunsa ja kotipaikkansa historiasta. Melkein joka suvusta löytyy joku, joka harrastaa sukututkimusta. Omakustanne tai valokuvakirja on mainio muisto kootusta tiedosta ja vanhoista valokuvista vaikka koko suvulle. Netistä löytyy useampia täyden palvelun painotaloja omakustannetta suunnittelevalle. Myös Facebookissa on ryhmiä omakustanteita julkaiseville ja suunnitteleville.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.