Syksyllä vietetään kansainvälistä lukutaidon päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Viime viikonloppuna kaiveltiin perheen kanssa sattumoisin esiin Ronja Ryövärintytär elokuvana, ja siinä aloin miettiä, millaisia kirjoja lapsena luin. Asuimme ihan kirjaston vieressä, ja paikka oli minulle hyvin tärkeä. Opin lukemaan viisivuotiaana, ja hyvin pian olin kahlannut monien lastenkirjojen ohella muun muassa Anni Polvan Tiina-kirjat sekä Viisikot ja Neiti etsivät.
Mieleenpainuvimmat ovat silti monet Astrid Lingrenin kirjat. Viisivuotislahjaksi saamani Osaa Lottakin ajaa, oli rakas kirja, joka on onneksi säilynyt näihin päiviin saakka tallessa, vaikka sitä luin todella usein. Eemelit ja Peppi Pitkätossut muistan lukeneeni ties kuinka monesti. Eniten silti kolahtivat Veljeni Leijonamieli sekä alussa mainitsemani Ronja Ryövärintytär. Muistan lapsena ajatelleeni, että haluan olla kuten Ronja, juoksennella itsekseni villinä pitkin metsiä.
Äiti ja isä lukivat meille aina iltasadun. Se luettiin kirjasta, jossa joka toinen aukeaman mittainen satu oli kuvitettu mustavalkoisin kuvin, joka toinen värikuvin. Tämäkin kirja löytyy edelleen mökiltä, samoin kuin paljon luettu Barbapapa-kirja sekä Richard Scarryn kirja Iloinen esikoulu. Paljon meille lapsena luettiin myös Kirsi Kunnaksen runoja sekä perinteisiä Grimmin veljesten satuja. Jostain syystä mieleeni on hyvin jäänyt myös Roy Ethertonin kirja Päivä jolloin satoi värejä. Se oli täynnä tunteita.
Kirjasto kotitalon vieressä oli sellainen onnenpotku, että ei paremmasta väliä. Nuorena luin koko Jämijärven kunnankirjaston nuorten osaston kirjat läpi järjestyksessä. Pääsin jopa tuuraamaan ja kesätöihin kirjastoon. Se oli parasta, sillä silloin pääsin heti käsiksi uutuuksiin. Lukuharrastus on seurannut lapsuudesta läpi koko elämän. Tällä hetkellä ahmin Leena Lehtolaisen nuortenkirjaa Vihreä lohikäärme sekä Meri Valkaman Sinun, Margot ‑teosta.