Kauniit korulauseet, lupaukset maanviljelyksen tukemiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi eivät näy viljelijän arjessa. Siellä näkyvät apulantojen, sähkön, työkoneiden, varaosien ja polttoaineiden hinnannousu sekä epävarma tulevaisuus.
Rakennekehitys esimerkiksi lypsykarjatilojen osalta on ollut valtaisaa jo aiemminkin. Tilat vähentyvät ProAgrian mukaan noin kuuden prosentin vuosivauhtia, ja nyt vauhti tulee vain kiihtymään. Yleisesti arvioidaan, että maitotilojen määrä puolittuu aina kymmenessä vuodessa. Nyt vallitseva poikkeuksellinen tilanne on johtanut siihen, että tilojen konkursseja on jo nähty.
Jakkukyläläiset Eeli ja Tuija Mäkipaaso pyörittävät Eelin kotitilaa, joka on ollut hänen vuodesta 1984 saakka. Vuosikymmenten aikana pariskunta on kasvattanut tilan kokoa. Pinta-ala on noussut 20,4 hehtaarista 215 hehtaariin ja pelto-ala 8,5 hehtaarista 27 hehtaariin, vuokrapeltoja on kaikkiaan 67 hehtaaria. Parhaimmillaan lehmiä on ollut 40, mutta nyt niitä on 25. Kaikkiaan eläinten pääluku tilalla on 53. Navetan laajennuksia on tehty useampaan kertaan ja vuosina 2012–2013 tilalle rakennettiin pihatto nuorkarjalle. Nyt tilalla ollaan siinä vaiheessa, että pariskunnan eläkevuodet lähenevät.
– Vastaranta alkaa jo näkyä, eikä toiminnalle ole jatkajaa, Eeli Mäkipaaso toteaa.
Perheen kaikki seitsemän lasta ovat kouluttautuneet muille aloille. Maatalous ei houkuta.
– Maataloudella menee nyt heikosti, vaikka meijerit ovat lähteneet kohottamaan hiukan tuottajille maksettavia hintoja. Sama lihapuolella. Kustannukset ovat niin korkeat, että pienet tilat eivät enää pärjää millään, eikä isoilla tiloillakaan nyt ole helppoa.
Karua kieltä kustannukset nousuista kertoo se, että Mäkipaasoilla esimerkiksi apulanta maksoi vielä vuosi sitten 38 senttiä kilolta, nyt se maksaa euron. Ostorehun hinta on noussut lähes 50 prosentilla, samoin sähkön hinta. Polttoainetta sai vuosi sitten alle euron, nyt se maksaa yli 1,6 euroa litralta.
– Edessä on karut ajat, Eeli Mäkipaasto tuumaa.
Mäkipaasojen mukaan tuottajien arvostus kuluttajien keskuudessa on noussut ja Suomen omavaraisuudesta ja huoltovarmuuden tärkeydestä puhutaan paljon. Suomalaiset elintarvikkeet ovat huippuluokkaa ja laatuvaatimukset tiukkoja.
– Käytännössä ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään. Esimerkiksi maidosta maksettava hinta on edelleen paljon alhaisempi kuin Keski-Euroopan maissa, Tuija Mäkipaaso sanoo.
Mäkipaasojen mukaan maatalouden tukijärjestelmä ei nykyisellään ole toimiva.
– Tuet on tehnyt siksi, että ruoka ois kaupassa halvempaa. Silti kaikkien pitäisi pärjätä. Tuen siivut pitäisi jakaa tasaisemmin. Tuottajan, teollisuuden ja kaupan pitäisi saada saman kokoinen siivu. Jos totta puhutaan, niin nyt kauppa porskuttaa leveämmällä siivulla. Jos maanviljelijä saisi tuotteestaan kunnon hinnan ja teollisuus, joka jalostaa tuotteen, voisi myydä sen oikealla hinnalla, ei nykyisen kaltaista tukijärjestelmää tarvittaisi, Eeli Mäkipaaso sanoo.
Mäkipaasojen navetassa eli vielä viime talven suomenkarjaan kuuluva Oijoi, joka oli huippulehmä. Se ehti lypsää 22-vuotisen elämänsä aikana yli 150 tonnia maitoa. Se oli harvinaisuus, sillä Suomessa vain yksi muu suomenkarjaan kuuluva on yltänyt samaan. Oijoin kuollessa loppuivat Mäkipaasojen navetasta suomenkarjan edustajat. Nyt heiltä löytyy holsteineja, ayrshirejä ja jerseyitä.
Edessä oleviin eläkepäiviin Mäkipaasot ovat alkaneet hiljalleen laskeutua. Karjan määrää on vähennetty, ja helmikuussa sitä on vähennetty jo 11 lehmällä.
– Kyllähän se hirveän haikelta tuntuu ajatella, että joskus tässä ei enää ole eläimiä, Tuija Mäkipaaso myöntää.