Ryi­jy elää ja syn­tyy uudelleen

Vuo­si 2022 jää Mart­ta­lii­ton his­to­ri­aan ryi­jyn tee­ma­vuo­te­na. Kii­min­gin Mart­tayh­dis­tys juh­lii tee­maa muun muas­sa tar­joa­mal­la kir­jas­tos­sa ryi­jy­näyt­te­lyn. Näyt­te­ly esit­te­lee eri aiko­jen suo­ma­lai­sia ryi­jy­jä, ja hel­me­nä muka­na on myös kuto­jien itse suun­nit­te­le­mia ryijyjä.

Näyt­te­lyn tar­jon­nas­ta nouse­vat esiin eri­koi­suu­te­na Aire Kal­lion nel­jä ryi­jyä. Ja nii­den jou­kos­ta kokeel­li­nen Oulu-ryi­jy. Se sopii erin­omai­ses­ti kokei­lu­ja ja uut­ta hake­van tee­ma­vuo­den ohjelmaan.

Oulu-ryi­jyn koh­dal­la Kal­liol­la ei ollut unel­mia tai ide­aa, oli vain teke­mis­tä odot­ta­va poh­ja­kan­gas. Erää­nä kevät­päi­vä­nä hän oli ystä­vien­sä kans­sa kau­pun­gil­la ja kuu­li ensim­mäis­tä ker­taa Val­li­lan Oulu-kan­kaas­ta ja ihastui.

– Se ver­ho­kan­gas piti käy­dä hank­ki­mas­sa heti. Se ei ollut tie­toi­nen tar­koi­tus, vaan idea vei mukanaan.

Koto­na kan­kaas­ta otet­tiin saman tien valo­ku­va, joka siir­ret­tiin tie­to­ko­neel­le. Seu­raa­va vai­he oli mie­tin­tää ja pähkäilyä.

– Kyl­lä minua aluk­si epäi­lyt­ti. Tie­sin, että tämän ryi­jyn teke­mi­nen ei ole help­po homma.

Mut­ta vil­la­lan­ka alkoi tai­pua kuvaa­maan Oulun muku­la­ki­vi­ka­tua, ran­ta-ait­to­ja, täh­ti­tor­nin kah­vi­laa, Piki­saar­ta ja rau­ta­sil­taa. Välil­lä piti toki pysäh­tyä poh­ti­maan, mut­ta aina työ jat­kui ja ongel­mat ratkesivat.

Aika­naan Aire Kal­lio otti yhteyt­tä myös teki­jä­noi­keu­det omis­ta­vaan kan­kaan suun­nit­te­li­ja Mat­lee­na Issa­kai­seen ja Val­li­laan, ja hänen aja­tuk­sen­sa sai hyväksynnän.

Oulu-ryi­jy on ryi­jyk­si ainut­laa­tui­nen teos. Kuten alku­pe­räi­nen Val­li­lan kan­gas, ryi­jy­kin on tyy­li­tel­lyn piir­ros­ku­van kal­tai­nen oulu­lais­mai­se­ma. Se on kui­ten­kin kau­ka­na abstrak­tis­ta nyky­ryi­jys­tä, eikä täl­lai­sia töi­tä ole teh­ty perin­ne­ryi­jy­jen aikoinakaan.

Loka­kuun ajan avoin­na ole­va Kii­min­gin ryi­jy­näyt­te­ly on Oulu-ryi­jyn toi­nen näyt­te­ly. Aiem­min se oli muka­na Poh­jois-Poh­jan­maan museon Minun aarteeni-näyttelyssä.

Aire Kal­lio kiit­tää oman kudon­ta­ryh­män­sä opet­ta­jaa Mir­ja Kais­toa, jon­ka ryh­mien osal­lis­tu­jat suun­nit­te­li­vat ja teki­vät ryi­jyn­sä itse, oli­pa teki­jä ummik­ko tai koke­nut ryi­jyn­te­ki­jä. Airel­la itsel­lään ei ollut mitään val­mis­ta aja­tus­ta tai ide­aa elä­män­sä ensim­mäi­sis­tä ryi­jyis­tä. Hänel­lä oli vain tah­toa kokeil­la ja luja usko, että ideat syn­ty­vät aikanaan.

Ennen Oulu-ryi­jyä syn­ty­neis­sä ryi­jyis­sä Aire Kal­lio käyt­ti ele­ment­te­jä van­hois­ta perin­ne­ryi­jyis­tä, mut­ta lop­pu­tu­los on hänen oman kimaransa.

– Ensim­mäi­seen ryi­jyy­ni tein kuk­kia, elä­män­puun ja kak­si ihmis­hah­moa. Taus­ta­vä­rei­hin valit­sin maan ja tai­vaan väre­jä. Sen nimek­si tuli Här­män häjy ja Vihan­nin flikka.

Nimeen ikuis­tui­vat oma ja puo­li­son syntymäpaikkakunta. 

Seu­raa­vaan ryi­jyyn löy­tyi aihe ystä­vän perin­tei­ses­tä Vesi­lah­den ryi­jys­tä. Kaik­ki kuviot piti kui­ten­kin pie­nen­tää omaan poh­jaan sopi­vak­si. Onnek­si insi­nöö­ri­puo­li­so oli suo­pea vai­mon har­ras­tuk­sel­le ja teki kuviois­ta ruu­tu­mal­lit tie­to­ko­neel­la. Aire Kal­lion elä­män toi­nen ryi­jy val­mis­tui vuon­na 2017. Jat­koi­deoin­nin tulok­se­na mukaan tuli Suo­mi 100 ‑tee­ma juh­la­vuo­den kunniaksi.

Vii­mei­nen oma ryi­jy­työ on Vesi­lah­den ryi­jy­poh­jas­ta jää­nyt 30 x 65cm ”huk­ka­pa­la”. Sii­tä Aire Kal­lio on teh­nyt tilk­ku­työi­deal­la pie­nen jään­nös­lan­ka­ryi­jyn, joka sai nimen Airistola. 

Täl­lä het­kel­lä Kal­liol­la ei ole tekeil­lä uusia ryi­jy­jä. Varas­tos­sa on kui­ten­kin yksi ryi­jy­poh­ja odot­ta­mas­sa ins­pi­raa­tio­ta. Nyt on ajan­koh­tais­ta teh­dä ryi­jy­mat­to­ja, joi­den mate­ri­aa­lit hän löy­si kirpputorilta.