Päät­tä­jäl­tä: Paik­ka pai­kan pääl­lä, mark­ka mar­kan päällä

Eeva-Maria Park­ki­nen.

Avaan­pa täs­sä hie­man omia tun­to­ja­ni ja toi­min­ta­ta­po­ja­ni arki­ses­ta elämästäni.

Tyt­tä­re­ni lap­set ruu­kaa­vat las­kea tum­mu­las­sa käy­des­sään Tum­mun puse­ros­sa ole­vien rei­kien mää­rää. Yleen­sä noi­ta pie­niä auk­ko­ja tulee aluk­si kai­na­loi­hin ja hil­jal­leen muu­al­le­kin. Lap­sis­ta on hupai­saa seu­ra­ta rei­kien mää­rän lisään­ty­mis­tä ja vie­lä­pä pie­nil­lä sor­mil­laan suu­ren­taa reikiä.

Lopus­sa puse­ro on pak­ko siir­tää jat­ko­käyt­töön luu­tuk­si sii­vouk­seen tai hal­lil­le kai­ken­lai­seen ras­van ja lian puhdistukseen.

Usein olen miet­ti­nyt, että onko mitään jär­keä käyt­tää vaat­teet aivan noin lop­puun. Mut­ta mihin se koi­ra kar­vois­taan pää­see, kun sii­hen on aika­naan lap­suu­des­sa ope­tet­tu. Sii­hen­kään minus­ta ei ole, että uusi vaa­te lai­tet­tai­siin ros­kiin, ei pesuun, sen likaan­nut­tua. Muu­toin­kin uut­ta vaa­te­ker­taa käy­tän huo­lel­la vali­tuis­sa tilaisuuksissa.

Samal­la taval­la olen miet­ti­nyt itsek­se­ni omaa keräi­ly­viet­tiä. Mar­jo­ja tulee kerät­tyä pak­ka­seen lähes aina yli oman tar­peen, tal­ven varal­le. Pak­ka­ses­sa on myös lihaa ja kalaa. Kel­la­ris­sa säi­ly­tän oman maan juu­rek­set, jot­ka yleen­sä riit­tä­vät hyvin tal­ven yli.

Läm­mi­tys­tä ja sau­no­mis­ta var­ten vedän monet ker­rat moot­to­ri­sa­han käyn­tiin vuo­den aika­na, jot­ta kui­vaa puu­ta riit­tää lii­te­ris­sä. Kaik­ki tämä vaa­tii aikaa ja vaivaa.

Olen hyvin usein poh­ti­nut, että voi­si­ko päi­viän­sä viet­tää hel­pom­min­kin tai muo­dik­kaam­min. Käy­dä vii­kot­tain ostok­sil­la, punt­ti­sa­lil­la, elo­ku­vis­sa, ravin­to­lois­sa, teat­te­ris­sa jne. Välil­lä pitää hui­la­ta ja lada­ta akku­jaan, mut­ta sil­le on mie­les­tä­ni monia mui­ta­kin hyviä tapo­ja kuin edel­lä mainitsemani.

Vas­tauk­sia omiin kysy­myk­sii­ni ja miet­tei­sii­ni olen saa­nut vii­mei­sen seit­se­män kuu­kau­den aika­na. Elä­mä maa­pal­lol­lam­me on mul­lis­tu­nut monel­la taval­la sodan vuok­si. Tur­val­li­suus ja var­muus­va­ras­tot ovat nous­seet päi­vit­täi­sik­si puhee­nai­heik­si. Oma­va­rai­suus ruo­an ja ener­gian suh­teen ovat saa­neet suu­ren kan­na­tuk­sen kan­sa­lais­ten kes­kuu­des­sa. Myös säh­kön sääs­tä­mi­nen on suo­ras­taan vält­tä­mä­tön­tä tule­va­na talvena.

Van­ha sanon­ta ”paik­ka pai­kan pääl­lä, mark­ka mar­kan pääl­lä” tar­koit­ti aika­naan sitä, että sää­ke­ris­ti eläen sai sääs­ty­mään muu­ta­man mar­kan. Täl­lä het­kel­lä tuo­ta sanon­taa voi­daan tul­ki­ta sii­tä näkö­kul­mas­ta, että rahal­li­sen sääs­tön lisäk­si myös luon­non­va­rat sääs­ty­vät. Luon­non kan­to­ky­ky on monil­ta osin ääri­ra­joil­la, joten nyt on kor­kea aika muut­taa käyt­täy­ty­mis­tään ja tot­tu­muk­si­aan kes­tä­väm­mäl­le pohjalle.

Omaa poh­din­taa­ni toi­min­ta­mal­li­ni jär­ke­vyy­des­tä en kysee­na­lais­ta enää. Toi­min kuten olen tot­tu­nut toi­mi­maan tähän­kin saak­ka, kes­tä­vän peri­aat­teen mukai­ses­ti. Van­has­sa sanon­nas­sa on vin­ha perä.

Eeva-Maria Park­ki­nen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nan jäsen, Keskusta