Avaanpa tässä hieman omia tuntojani ja toimintatapojani arkisesta elämästäni.
Tyttäreni lapset ruukaavat laskea tummulassa käydessään Tummun puserossa olevien reikien määrää. Yleensä noita pieniä aukkoja tulee aluksi kainaloihin ja hiljalleen muuallekin. Lapsista on hupaisaa seurata reikien määrän lisääntymistä ja vieläpä pienillä sormillaan suurentaa reikiä.
Lopussa pusero on pakko siirtää jatkokäyttöön luutuksi siivoukseen tai hallille kaikenlaiseen rasvan ja lian puhdistukseen.
Usein olen miettinyt, että onko mitään järkeä käyttää vaatteet aivan noin loppuun. Mutta mihin se koira karvoistaan pääsee, kun siihen on aikanaan lapsuudessa opetettu. Siihenkään minusta ei ole, että uusi vaate laitettaisiin roskiin, ei pesuun, sen likaannuttua. Muutoinkin uutta vaatekertaa käytän huolella valituissa tilaisuuksissa.
Samalla tavalla olen miettinyt itsekseni omaa keräilyviettiä. Marjoja tulee kerättyä pakkaseen lähes aina yli oman tarpeen, talven varalle. Pakkasessa on myös lihaa ja kalaa. Kellarissa säilytän oman maan juurekset, jotka yleensä riittävät hyvin talven yli.
Lämmitystä ja saunomista varten vedän monet kerrat moottorisahan käyntiin vuoden aikana, jotta kuivaa puuta riittää liiterissä. Kaikki tämä vaatii aikaa ja vaivaa.
Olen hyvin usein pohtinut, että voisiko päiviänsä viettää helpomminkin tai muodikkaammin. Käydä viikottain ostoksilla, punttisalilla, elokuvissa, ravintoloissa, teatterissa jne. Välillä pitää huilata ja ladata akkujaan, mutta sille on mielestäni monia muitakin hyviä tapoja kuin edellä mainitsemani.
Vastauksia omiin kysymyksiini ja mietteisiini olen saanut viimeisen seitsemän kuukauden aikana. Elämä maapallollamme on mullistunut monella tavalla sodan vuoksi. Turvallisuus ja varmuusvarastot ovat nousseet päivittäisiksi puheenaiheiksi. Omavaraisuus ruoan ja energian suhteen ovat saaneet suuren kannatuksen kansalaisten keskuudessa. Myös sähkön säästäminen on suorastaan välttämätöntä tulevana talvena.
Vanha sanonta ”paikka paikan päällä, markka markan päällä” tarkoitti aikanaan sitä, että sääkeristi eläen sai säästymään muutaman markan. Tällä hetkellä tuota sanontaa voidaan tulkita siitä näkökulmasta, että rahallisen säästön lisäksi myös luonnonvarat säästyvät. Luonnon kantokyky on monilta osin äärirajoilla, joten nyt on korkea aika muuttaa käyttäytymistään ja tottumuksiaan kestävämmälle pohjalle.
Omaa pohdintaani toimintamallini järkevyydestä en kyseenalaista enää. Toimin kuten olen tottunut toimimaan tähänkin saakka, kestävän periaatteen mukaisesti. Vanhassa sanonnassa on vinha perä.
Eeva-Maria Parkkinen, kaupunginvaltuutettu, yhdyskuntalautakunnan jäsen, Keskusta