Puoli vuotta sitten Iin kunnanjohtajana aloittanut Marjukka Manninen on vieraillut viime kuukausien aikana ahkerasti tapaamassa ihmisiä eri kylillä, yhdistyksissä, yrityksissä ja kunnan palvelupisteissä. Kierroksellaan Manninen on huomannut monet Iin hienot asiat ennakkokäsitystäänkin hienommiksi.
– Meidän kuntastrategiaamme ja brändiimme vetovoimatekijöiksi kirjatut kylät, virrat ja sillat ovat niitä aivan oikeasti. Kylillä on aidosti omanlaistaan elämää ja sopivaa kilpailua keskenään.
Yllättynyt Manninen on ollut luottamushenkilöiden päätöksentekokyvystä.
– Täällä on tehty nopeasti isojakin päätöksiä. Nyt on selvästi tahtotila viedä asioita eteenpäin. Asioista saa olla eri mieltä ja niistä pitää keskustella, mutta pitää pystyä myös päätöksentekoon. Jos tällä tavalla pystymme jatkossakin tekemään päätöksiä, on kunnalla hyvä tulevaisuus.
Kellossa syntyneelle ja siellä nykyisinkin asuvalle Manniselle Ii oli tuttu naapurikunta, jonka asioita hän on seurannut myös työnsä puolesta kunnallisissa ja maakunnallisissa viroissaan. Hänen ensimmäinen kunnallinen työpaikkansa oli Haukiputaan kunnankamreerin virka vuosina 2007–2012. Se olikin varsin perusteellinen perehtyminen kunnalliselämään, sillä noihin vuosiin mahtuu muun muassa kunnanvaltuuston sekä kunnan työntekijöiden ulosmarssi, kunnanjohtajan eroaminen, talouden tasapainottaminen, elinkaarimallit sekä päätös tulevasta kuntaliitoksesta.
Haukiputaan jälkeen Manninen on toiminut Oulun kaupungin kehittämispäällikkönä, Tyrnävän kunnanjohtajana, Haapaveden kaupunginjohtajana, Pohjois-Pohjanmaan maakunta- ja soteuudistuksen muutosjohtajana sekä Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän johtajana.
Kierroksen jälkeen Manninen palasi kuntakentälle taskuissaan esimerkiksi ministeriöiden ja sote-puolen toimintojen tuntemus sekä valtava määrä uusia kontakteja.
– Tykkään kuntatyöstä. Ii on monipuolinen ja riittävän iso kunta, jossa asukkaat, yritykset, kunnan henkilöstö, päättäjät ja asiat ovat lähellä ja päätöksiä pystytään tekemään tarvittaessa nopeastikin.
Toisaalta Ii on niin pieni kunta, että päätökset ja asiat saattavat henkilöityä. Tiivis perehtyminen alueeseen ja sen ihmisiin onkin ollut Manniselle tietoista varautumista tähän. Tutuksi tulleelle kunnanjohtajalle ei niin helposti nakata kuraa kasvoille, mutta uskalletaan sanoa asioita suoraan. Sitä Manninen arvostaa.
– Täällä ollaan suoraviivaisia ja puhutaan asioista oikeilla nimillä. Toki saatetaan vähän testaillakin, että miten reagoin eri asioihin, mutta tykkään, että asioista keskustellaan.
Iin kunnan vahvuuksia ovat johtajansa mielestä kunnan sijainti Oulun ja Kemin välissä, kasvusuunta, terve ikärakenne ja luonnonläheisyys.
– Vahvuuksiin kuuluvat myös kunnassa tehdyt kestävään kehitykseen, energiaan ja talouteen liittyvät linjakkaat ratkaisut. Ne eivät ole mitään höttöä.
Manninen toteaa Iistä tulleen aidosti Oulun pohjoinen kirittäjä sen jälkeen, kun uusi Oulu syntyi. Nelostien remontin valmistuminen Oulun ja Simon välillä paransi asemia entisestään. Seuraava harppaus tehdään, kun alueelle saadaan seudullinen lähijuna ja Nelostien ohitustie liittymäjärjestelyineen saavat aikataulunsa ja paikkansa.
– Aito lähijuna vaatii toki kaksoisraiteet, mutta uskon, että jo ennen niitä juna alkaa taas pysähtyä Iissä. Juna- ja ohitustieasia pitää saada ratkaistua, jotta voimme ratkaista niihin liittyvät maankäytölliset asiat.
Manninen muistuttaa, että Iin ohitustie kytkeytyy väyläverkkoon, jonka merkitys on kasvanut varautumisen ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Nyt Ii on pullonkaula tuolla verkolla.
Nykyisessä maailmantilanteessa yhä useampi osaa kiittää Iissä tehtyä ilmastotyötä. Kunnassa laitettiin energia-asioita kuntoon jo vuosia sitten vaihtamalla omien kiinteistöjen lämmitys uusiutuviin kotimaisiin vaihtoehtoihin ja opettamalla lapset ja nuoret säästämään energiaa. Nyt pintaan on tosin noussut kritiikkiä, etteivät kuntalaiset hyödy kuntaan sijoitetusta tuuli- ja vesivoimasta.
– Kunnassa tuotetaan kymmenen kertaa enemmän sähköä, mitä täällä kulutetaan. Vaikkemme saa sitä suoraan energian hintaan, on täällä sähkön hinta edelleen kilpailukykyinen, Manninen muistuttaa.
Menestyäkseen Iin kunnan on saatava taloudellinen tilanteensa nykyistä parempaan kuntoon. Monta kysymystä muun muassa valtionosuuksien ja verotulojen kehittymisen suhteen odottaa vielä vastaustaan. Hyvään kirivauhtiin on jo päästy esimerkiksi strategian, talouden tasapainottamisohjelman ja hallinnonuudistuksen myötä. Lisää kapuloita rattaisiin taas tuo kustannusten nousu noin kymmenellä prosentilla.
– On erittäin tärkeää, että suunnitellut hankkeet saadaan vietyä loppuun. Talouden suhteen on tehtävää, mutta kahdella jalalla jarruttaminen ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tehdä valintoja.
Kymmenen vuoden päässä olevan Iin Manninen näkee elinvoimaiseksi, matkalla kunnan strategiaankin vuodelle 2050 kirjatuksi 15 000 asukkaan kunnaksi.
– Silloin ohitustie ja junaliikenne maankäyttöasioineen on ratkaistu, täällä kasvaa terveellä itsetunnolla varustettuja lapsia, vesistöt ja hieno ympäristö ovat kunnossa ja yrityspuoli on vireää.
Kunnanjohtajan toiveisiin kuuluu myös, että kylien omaleimaisuus ja kuntalaisten terve ylpeys säilyvät.
– Uskon, että tuleviin trendeihin kuuluu entistä enemmän halu asua ja yrittää tällaisissa persoonallisissa paikoissa. Toivottavasti ongelma monipaikkaisesta asumisesta ratkaistaan pian. Jo nyt moni on enemmän vapaa-ajan asunnolla kuin varsinaisessa asuinpaikassaan.
Iin luontoa vesistöineen arvostavat sekä paikalliset että muualla asuvat. Paikkakunnan monipuolinen kulttuuritarjonta puolestaan on asia, jonka Manninen on huomannut tunnetummaksi muualla kuin Iissä.
– Paikalliset ihmiset pitää saada nykyistä enemmän mukaan ja hyödyntämään sitä.
Iin maineen ja kansainvälisen julkisuuden hyödyntäminen katkesi koronapandemiaan. Manninen toteaa kuitenkin, että Iillä on mahdollisuuksia kansainvälisen matkailun kohteena.
Työpaikan vaihdoksen lisäksi Marjukka Mannisen vuotta on vauhdittanut hänen hevosharrastuksensa. Kahden oman hevosensa lisäksi hän hoitaa hevosasioita myös valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Manninen on Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtaja ja toimii tuomarina koulu- ja kenttäratsastuksessa sekä kansainvälisesti pararatsastuksessa.
– Tänä kesänä kilpailutoiminta oli aika aktiivista, kun monet koronan takia perutut kansainväliset kisat ja kurssit järjestettiin nyt.
Manninen aloitti ratsastuksen ollessaan ensimmäisellä luokalla koulussa. Tuolloin Kelloon tuli ABC-talli ja moni muukin kellolaistyttö vaihtoi tanhuharrastuksen hevosiin.
– Jäin hevosiin syvästi koukkuun. Hevoset ovat edelleen minulle työhön iso vastakohta ja henkireikä. Hevosten parissa pääsee työstä sekä fyysisesti että henkisesti täysin irti. Hevosten tuomista tehtävistä ja verkostoista on toki hyötyä myös työssäni ja päin vastoin.
Muita Mannisen harrastuksia ovat melonta, kuntosali juokseminen, laitesukellus ja laulaminen. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies ja äitinsä hevosharrastuksen jakavat kaksi tytärtä. Samassa pihapiirissä asuvat mummu ja pappa, joita Manninen kiittää avusta perheen arjen pyörittämisessä.
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.