Pik­ku­riik­ki­nen käsi­työ­puo­ti toteut­taa lap­suu­den haaveen

Kii­min­gin kylä­rää­tä­li, pian 40 vuot­ta käsi­työ­läi­se­nä itsen­sä työl­lis­tä­nyt Eija Kerä­nen ava­si koti­ta­lon­sa piha­maal­le Pik­ku­riik­ki­sen käsi­työ­puo­din. Puo­dis­sa on myyn­nis­sä sekä Eijan itsen­sä että muit­ten lähia­luei­den käsi­työ­läis­ten tuot­tei­ta, ja puo­ti on avoin­na sil­loin, kun Eija on koto­sal­la. Jou­lun ajak­si hän aikoo ilmoi­tel­la aukio­loai­ko­ja tarkemmin.

– Tämä on nyt yksi toteu­tu­nut unel­ma. Aina lap­suu­des­sa meil­lä oli koto­na kaup­pa­leik­ki, pie­ni tila mis­sä lei­kit­tiin, pus­si­tet­tiin hiek­kaa ja pun­nit­tiin sitä. Nyt minul­la on täs­sä saman­lai­nen omil­le käsi­töil­le­ni. Lap­suu­den muis­tot ovat nous­seet vah­va­na mie­leen tämän puo­din myötä.

Pik­kui­ses­ta puo­dis­ta löy­tyy muun muas­sa kas­se­ja, viit­to­ja, tak­ke­ja, suk­kia, kau­lu­rei­ta, tis­ki­luu­tu­ja, pan­nu­na­lusia, kau­nii­ta aja­tuk­sia ja pih­ka­sal­vaa, joka on yli-iiläi­sen Sai­mi Hek­ka­lan itse val­mis­ta­maa ja pur­kit­ta­maa. Pal­jon on teh­ty kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lis­ta tai sel­lai­ses­ta, mitä jo kylä­rää­tä­lin kotoa val­miik­si löy­tyy. Jou­luk­si val­mis­tuu esi­mer­kik­si tont­tu­ja ja kynttilöitä.

Pik­ku­rui­nen tila hen­kii läm­min­tä, omis­ta­jan­sa olois­ta tun­nel­maa. Asioil­la on tari­nan­sa. Puo­din lat­tial­la ole­vat räsy­ma­tot ovat tul­leet eva­kon mat­kas­sa uuteen paik­kaan, ja nyt ne vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min koris­ta­vat puo­din lat­ti­aa. Van­ha ompe­lu­ko­ne ja ruk­ki ker­to­vat käsi­työ­läi­syy­des­tä. Itse puo­ti­ra­ken­nus on val­mis­tu­nut yhteis­työs­sä Kerä­sen paris­kun­nan omin voimin.

– Tämä puo­ti täy­den­tää piha­pii­rim­me aivan iha­nak­si, Eija Kerä­nen iloitsee.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.