Herk­ku­tat­te­ja ja tori­kah­vei­ta ennen pimeyttä

Elä­köön pit­kä ja läm­min syk­sy. Toi­vot­ta­vas­ti pysyt sel­lai­se­na, kuin olet nyt. Sopi­vas­ti sadet­ta, riit­tä­väs­ti läm­pöä, iha­nia syys­pi­mei­tä öitä ja kas­tei­sia aamuja.

Herk­ku­ta­tit ovat alka­neet nos­taa pää­tään män­ty­kan­kail­la. Mui­ta­kin sie­niä tun­tuu ole­van run­sain mitoin. Mus­tik­kaa on niin pal­jon kuin vain poi­mia jak­saa ja puo­lu­kat­kin alka­vat jo puner­taa. Met­sä vetää puoleensa.

Oulun kau­pun­ki meren­ran­toi­neen ja torei­neen hou­kut­te­lee kui­ten­kin kään­tä­mään pol­ku­pyö­rän tai auton nokan koh­ti itse­ään. Torin­ran­nan kah­vi­las­sa ja rotu­aa­rin ihmis­vi­li­näs­sä olo on epä­to­del­li­nen; Oulu on sit­ten­kin ihan oikea kesä­kau­pun­ki. Aina­kin het­ken. Oulu­joen suis­toa­lu­een melon­ta­ret­ki­kin hou­kut­te­lee. Niin läm­min kesä ei ole ollut, että oli­sin pääs­syt naut­ti­maan uimi­ses­ta, veden pitäi­si olla minul­le tyy­liä linnunmaito.

En mil­lään haluai­si luo­pua kesän läm­mös­tä ja valos­ta. Aja­tus pit­käs­tä pimeäs­tä ja tal­ven kyl­mäs­tä ahdis­taa. Tule­vaa tal­vea var­jos­ta­vat Ukrai­nan tilan­teen ohel­la myös jat­ku­vat aja­tuk­set säh­kö- ja polt­to­puu­pu­las­ta. Olki­luo­to 3: Odo­tan sinun käyn­nis­ty­mis­tä­si. Putin: Lopeta!