Olen kuullut kymmeniä kertoja, kun opettajana toimivien ystävieni kesäloman pituutta ihmetellään, kadehditaan sekä joskus jopa halveksutaan. Aivan kuin he eivät olisi juuri olleet kasvattamassa 10 kuukautta meidän muiden jälkikasvua tutkinnon vaativuuteen nähden huonolla palkalla. Opettajien työ ei lopu kello 13, kun osa lapsista pääsee koulusta. Sen jälkeen vastataan Wilma-viesteihin, suunnitellaan seuraavat tunnit valmiiksi ja jos aikaa jää, opettaja voi jopa keretä ensimmäistä kertaa päivän aikana vessaan.
Jos jotakuta kahden ja puolen kuukauden kesäloma niin korpeaa, niin aina voi hakea opiskelemaan ensin viideksi vuodeksi yliopistoon ja sen jälkeen toimia vuosia määräaikaisena opettajana, ilman kesäajan palkkaa. Jos tuntuu, että hoitaisi paremmin lapsien väliset riidat ja jaksaisi vastata ilta kymmeneltä vielä monesti aiheetta huolestuneiden vanhempien viesteihin niin aina voi vaihtaa uraa. Kunhan muistaa, että vapaa-ajalla tekemästä työstä ei makseta penniäkään ylimääräistä ja kokeiden tarkastukset ja todistusten arvioinnit tehdään iltaisin kotikonttorilla. Olet myös opetuksen lisäksi vastuussa lapsien turvallisuudesta, heidän sään mukaisesta pukeutumisesta sekä käytöstapojen opettamisesta. Ja kiitoksena monesti saat haistattelut. Parhaassa tapauksessa sekä lapselta että vanhemmilta.
Minua hävettää, että opettajien kesälomia sekä työn vaativuutta ja henkistä kuormaa vähätellään. Olen itse kiitollinen omalle ykkös- ja kakkosluokan opettaja Raili Kolehmaiselle, joka opetti miten koulussa käyttäydytään ja kuinka vanhempia kunnioitetaan. Olen myös oman tyttäreni opettajille kiitollinen siitä, että kiusaamista ei ole suvaittu ja etäkoulunkin ajan he jaksoivat pitää tiiviisti yhteyttä oppilaisiin. Toivon, että jokainen opettaja on voinut irtautua työstään edes hetkeksi loman aikana, lomanne olette ansainneet.
Anu Kauppila