Kesän heinätyöt on tehty myös Juha Lindholmin osalta. Lindholm kertoi, että heinien seipäälle nosto alkaa olemaan historiaa, eikä Haukiputaan alueella niin juurikaan enää tehdä.
– Se on jäänyt jo vuosikausia sitten, koska se on niin hidasta. Koneella valmiiden paalien tekeminen on paljon tehokkaampaa, Lindholm sanoi.
Kuluneen kesän heinäsato onnistui ja se kerkesi kuivamaan juuri sopivan aikaan. Heinien täytyy korjuun jälkeen antaa kuivua aloillaan muutama päivä, jotta se ei ole liian märkää paalattaessa.
– Nyt sattui sopivasti, että heinät saivat kunnolla kuivua pelloilla vähän ylimääräistäkin, niin ovat ainakin kuivaa. Ja onneksi sadetta luvattiin vasta heinien keruupäivän illaksi, niin saadaan heinät kuivana talliin asti, Lindholm kertoi.
Tallin isäntä kertoi, että moni alueella tekee heinistä isoja muovitettuja pyöröpaaleja, mutta Lindholm tekee pienkanttipaaleja, jolloin niitä on helppo siirrellä hangolla ja käsin. Pienkanttipaalit painavat kymmenestä viiteentoista kiloon ja isot pyöröpaalit voivat painaa jopa useita satoja kiloja.
– Minulla on käytössä pienkanttipaalain 60-luvulta, ja tämä toimii edelleen loistavasti. Koneen ikäkin kertoo jo sen, että paalaimia on käytetty jo pitkän aikaa maataloudessa, Juha Lindholm kertoi.
Lindholm tekee talkoolaisten ja perheenjäsenten avulla heinät omalle tallille. Vuosittain järjestettäviin talkoihin on otettu aina myös nuoret mukaan. Pellolta heinäpaalit siirtyvät nopeasti talkooporukan käsissä talliin rakennettuun heinävarastoon, jossa on huolehdittu kunnollisesti ilmanvaihdosta. Seinässä oleva tuuletin varmistaa, että heinät pysyvät kuivina.
Pelloilta saatu heinä riittää Lindholmin perheen omiin tarpeisiin ja tarpeen tullen lisää heinää hevosille tuodaan appiukolta Hailuodosta. Matti Kalaja, joka korjaa omat heinät Hailuodossa, tuo tarvittaessa tallille pyöröpaalin heinää omille hevosilleen.
– Ei saaressakaan kukaan enää nosta heinää seipäälle. Minä teen siellä isoja pyöröpaaleja, jotka sitten tarpeen tullen kuskaan tänne Haukiputaalle, missä minun ja tytöntyttö Nellin, hevoset ovat. Pyöröpaali kestää hevosilla noin viikon, eli kyllä sitä menee ja paljon, Kalaja sanoi.
Kalaja kertoi, että Hailuodossa heinän korjuuseen on nykyään myös vaikeampi saada talkooporukka kasaan. Haukiputaalla kuitenkin talkoohenkeä löytyy. Nuorista lähtien paalaimesta tulevat valmiiksi sidotut heinäpaalit nousevat kepeästi traktorin peräkärryn kyytiin ja nopealla tahdilla yli neljä täyttä kuormaa puretaan myös tallin heinävarastoon.
Hangoilla ukot heittävät paaleja varaston puolelle ja nuorimmat kasaavat paalit siisteihin pinoihin. Talkooporukan ruokkii ja juottaa perheen äiti, Anne Lindholm. Hän kertoi myös, että heinän laadun täytyy pysyä hyvänä, jotta se käy hevosille.
– Joskus huonon heinäsadon aikaan on täytynyt ostaa muualta heinää, mutta laadukkaasta heinästä on yleensä pula ja moni joutuu varaamaan heinää etukäteen, Anne Lindholm kertoi.
Talkoohenkeä ei ole ollut vaikea Anne Lindholmin mukaan löytää, vaan aikuisten, ja nuorison välillä vitsit lentävät työn lomassa rennolla otteella. Välillä pidetään taukoja ja syödään makkaraa ja pullakahvit.
– Meille on tärkeää, että lapsetkin otetaan mukaan ja he oppivat tässä samalla vastuun ottamista ja työn tekemistä rennossa porukassa, Anne Lindholm lisäsi.
Tallilla heinä menee hevosten ravinnoksi, myös huhtikuisen varsan, kutsumanimeltään, Kallen, vatsaan. Perheelle onkin erityisen tärkeää tarjota hevosille laadukasta heinää. Kalle onkin monille tutun Haukipudas Horse Clubin Matti-hevosen veli emänsä puolelta.