Iijo­ki­var­ren perin­teet kun­nias­sa Hir­ve­län tilalla

Katri Rundgren, Aino Hakkarainen ja Maarit Hakkarainen ovat kiertäneet vieraiden kanssa isossa rakennuksessa. Katrilla ja Maaritilla on päällä Peräpohjolan kansallispuku, joka täyttää tänä vuonna talon tavoin 100 vuotta.

Maa­kun­nal­li­ses­ti arvok­kaak­si lue­tel­tu Hir­ve­län van­ha raken­nus ava­si oven­sa 100-vuo­tis­juh­lien­sa kun­niak­si. Perin­teis­tä Iijo­ki­var­ren talon­poi­kais­ra­ken­ta­mis­pe­rin­net­tä edus­ta­va Hir­ve­lä veti puo­leen­sa vii­kon aika­na hyvin kävijöitä.

–Ihmi­set on ollut kiin­nos­tu­nei­ta. On saa­tu kävi­jöil­tä kuul­la, että tämä on mah­ta­va jut­tu, Kat­ri Rundgren kertoo.

Idea läh­ti sii­tä, että raken­nus oli ennen­kin toi­mi­nut koti­museo­na. 100-vuo­tis­juh­lien kun­niak­si halut­tiin tuo­da taloa esil­le haluk­kail­le kävi­jöil­le. Per­heen­jä­se­net kier­si­vät vie­rai­li­joi­den kans­sa piha­pii­rin raken­nuk­sia. Kävi­jöi­tä oli lap­si­per­heis­tä 90-vuo­tiai­siin. Kier­rel­les­sä monel­le tuli muis­to­ja mieleen.

–Muis­te­li­joi­ta on riit­tä­nyt. Täs­sä kävi esi­mer­kik­si yks päi­vä eräs 1946 kou­lun tääl­lä aloit­ta­nut nai­nen, Rundgren kertoo.

Rundgren on ollut innok­kaas­ti lait­ta­mas­sa iso­van­hem­pien­sa van­haa taloa kun­toon vii­me mar­ras­kuus­ta saak­ka. Tuol­loin piha­pii­ri siir­tyi perin­nön­jaos­sa hänen äidil­leen Aino Hak­ka­rai­sel­le. Talo on ollut kym­me­niä vuo­sia kyl­mil­tään, mut­ta talo ja kaik­ki sen sisäl­löt ovat täs­tä huo­li­mat­ta säi­ly­neet hyvi­nä. Eni­ten töi­tä val­mis­te­luis­sa avoi­mien ovien viik­koa var­ten tuot­ti talon siivoaminen.

–Sii­vous­ta ja jär­jes­te­lyä on vaa­ti­nut ihan hir­veäs­ti, Rundgren sanoo.

Talo on kon­kreet­ti­nen muis­ti­jäl­ki suvun juu­ris­ta. Raken­nus on ollut suvus­sa jo usean suku­pol­ven ajan. Ajan kulues­sa kas­voi kiin­nos­tus van­han raken­nuk­sen yllä­pi­tä­mis­tä ja suvun men­nei­syyt­tä koh­taan. Rundgren ja hänen sis­kon­sa Maa­rit Hak­ka­rai­nen muis­ta­vat, kuin­ka he leik­ki­vät pie­nem­pä­nä isos­sa raken­nuk­ses­sa. Talon esit­te­le­mi­nen käy hel­pos­ti, kun on mum­mo­las­sa käy­des­sä saa­nut tutus­tua rakennukseen.

–Luu­lin pie­nem­pä­nä, että kaik­kien mum­mo­lat oli­vat täl­lai­sia, Maa­rit naurahtaa.

Talon pit­kän his­to­rian aika­na tilaa on käy­tet­ty kai­ken­lai­seen. Hir­ve­lä on toi­mi­nut jää­kä­rie­tap­pi­na, pos­ti­ka­ma­ri­na, koti­seu­tu­museo­na, kou­lu­ti­la­na, kuto­ma­kurs­sien paik­ka­na ja kou­lu­ryh­mien koh­tee­na. Kai­ken tämän lisäk­si Hir­ve­lä oli usein mat­ka­lai­sil­le oiva pysähdyspaikka.

–Pap­pa [Frans Räi­nä] oli aina niin hyvän­tah­toi­nen, ei tar­vi­nut mat­ka­lais­ten olla nälis­sään tai yösi­jaa vail­la, Aino kertoo.

Tilal­la oli ennen van­haan kesäi­sin uit­to­mie­hiä ja tal­vi­sin savot­ta­mie­hiä. Elin­kei­noi­na oli maa­ta­lous ja kalas­tus, joi­hin tar­vit­ta­vaa esi­neis­töä löy­tyy isos­ta raken­nuk­ses­ta ja sitä vas­ta­päi­ses­tä ladosta.

Lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä taloon pää­see sovit­taes­sa tutus­tu­maan. Seu­raa­vaa kesää ei per­he ole vie­lä ehti­nyt ajat­te­le­maan tar­kem­min. Jos ovet ava­taan taas vie­rai­li­joil­le, har­kin­nas­sa on kah­vi­la koti­museon kyl­keen kulu­jen kattamiseksi.

–Täy­tyy­hän tätä jol­lain taval­la jat­kaa, nyt kun on pääs­ty alkuun, Aino toteaa.

Talon kun­nos­tus ja yllä­pi­tä­mi­nen jat­kuu vie­lä, aina­kin ulko­sei­nien maa­laa­mi­nen on vie­lä teh­tä­vä­lis­tal­la. Lisää raken­nuk­sen vai­heis­ta ja kun­nos­tuk­ses­ta voi lukea Rundgre­nin blo­gis­ta Hir­ren raos­sa sam­mal­ta. Aino kehuu Rundgre­nin lait­ta­neen asian hyvin blo­giin kirjoittaessaan:

–Luu­len, että iso­pap­pa Frans oli­si nyt ylpeä jäl­ki­pol­ves­taan, joka halu­aa pitää talos­ta hyvää huol­ta vie­lä sadan­kin vuo­den jälkeen.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.