Maakunnallisesti arvokkaaksi lueteltu Hirvelän vanha rakennus avasi ovensa 100-vuotisjuhliensa kunniaksi. Perinteistä Iijokivarren talonpoikaisrakentamisperinnettä edustava Hirvelä veti puoleensa viikon aikana hyvin kävijöitä.
–Ihmiset on ollut kiinnostuneita. On saatu kävijöiltä kuulla, että tämä on mahtava juttu, Katri Rundgren kertoo.
Idea lähti siitä, että rakennus oli ennenkin toiminut kotimuseona. 100-vuotisjuhlien kunniaksi haluttiin tuoda taloa esille halukkaille kävijöille. Perheenjäsenet kiersivät vierailijoiden kanssa pihapiirin rakennuksia. Kävijöitä oli lapsiperheistä 90-vuotiaisiin. Kierrellessä monelle tuli muistoja mieleen.
–Muistelijoita on riittänyt. Tässä kävi esimerkiksi yks päivä eräs 1946 koulun täällä aloittanut nainen, Rundgren kertoo.
Rundgren on ollut innokkaasti laittamassa isovanhempiensa vanhaa taloa kuntoon viime marraskuusta saakka. Tuolloin pihapiiri siirtyi perinnönjaossa hänen äidilleen Aino Hakkaraiselle. Talo on ollut kymmeniä vuosia kylmiltään, mutta talo ja kaikki sen sisällöt ovat tästä huolimatta säilyneet hyvinä. Eniten töitä valmisteluissa avoimien ovien viikkoa varten tuotti talon siivoaminen.
–Siivousta ja järjestelyä on vaatinut ihan hirveästi, Rundgren sanoo.
Talo on konkreettinen muistijälki suvun juurista. Rakennus on ollut suvussa jo usean sukupolven ajan. Ajan kuluessa kasvoi kiinnostus vanhan rakennuksen ylläpitämistä ja suvun menneisyyttä kohtaan. Rundgren ja hänen siskonsa Maarit Hakkarainen muistavat, kuinka he leikkivät pienempänä isossa rakennuksessa. Talon esitteleminen käy helposti, kun on mummolassa käydessä saanut tutustua rakennukseen.
–Luulin pienempänä, että kaikkien mummolat olivat tällaisia, Maarit naurahtaa.
Talon pitkän historian aikana tilaa on käytetty kaikenlaiseen. Hirvelä on toiminut jääkärietappina, postikamarina, kotiseutumuseona, koulutilana, kutomakurssien paikkana ja kouluryhmien kohteena. Kaiken tämän lisäksi Hirvelä oli usein matkalaisille oiva pysähdyspaikka.
–Pappa [Frans Räinä] oli aina niin hyväntahtoinen, ei tarvinut matkalaisten olla nälissään tai yösijaa vailla, Aino kertoo.
Tilalla oli ennen vanhaan kesäisin uittomiehiä ja talvisin savottamiehiä. Elinkeinoina oli maatalous ja kalastus, joihin tarvittavaa esineistöä löytyy isosta rakennuksesta ja sitä vastapäisestä ladosta.
Loppukesällä ja syksyllä taloon pääsee sovittaessa tutustumaan. Seuraavaa kesää ei perhe ole vielä ehtinyt ajattelemaan tarkemmin. Jos ovet avataan taas vierailijoille, harkinnassa on kahvila kotimuseon kylkeen kulujen kattamiseksi.
–Täytyyhän tätä jollain tavalla jatkaa, nyt kun on päästy alkuun, Aino toteaa.
Talon kunnostus ja ylläpitäminen jatkuu vielä, ainakin ulkoseinien maalaaminen on vielä tehtävälistalla. Lisää rakennuksen vaiheista ja kunnostuksesta voi lukea Rundgrenin blogista Hirren raossa sammalta. Aino kehuu Rundgrenin laittaneen asian hyvin blogiin kirjoittaessaan:
–Luulen, että isopappa Frans olisi nyt ylpeä jälkipolvestaan, joka haluaa pitää talosta hyvää huolta vielä sadankin vuoden jälkeen.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.