Ehkä joku muistaakin, kuinka kesän alussa ennustelin sitä, mitä teen lomallani. Kuvailu piti aika hyvin paikkansa. Viime viikonloppuna päättynyt loma kuluikin aika lailla mökin remonttityömaalla Kiimingin Huttukylässä.
Vitsailin lähipiirille, että minut viedään saareen ja annetaan evääksi ongenkoukku ja pätkä siimaa. Pois minut haettaisiin, kun remontti on tehty. Sukulaismies keksikin nimittää minut tämän jälkeen Huttukylän Papilloniksi. Vanki nimeltä Papillon on Henri Charrièren 1970-luvun alussa julkaistu osin omaelämäkerrallinen romaani. Se kertoo kokemuksista vankisiirtoloissa Ranskan Guaynassa ja sen saaristossa. Romaanista on tehty kaksikin elokuvasovitusta.
Ei minusta tietenkään aivan saaren vankia tullut. Kyllä sieltä välillä poiskin pääsi. Eikä työtä tarvinnut tehdä yksin. Kanssani hikoilivat vaimoni ja läheisiä.
Kuten rakennusprojekteissa usein käy, ei tämänkään hankkeen alkuperäinen aikataulu tule pitämään. Haaveissa oli, että remontoidussa mökissä pääsisi oleskelemaan jo tulevana syksynä, mutta ei se onnistu. Ensi kesään se menee.
Kun mökki on saaressa, aiheuttaa se merkittäviä logistiikkapulmia. Viime talvena oli niin paljon lunta, että tarvikkeiden vienti saareen moottorikelkalla ei onnistunut. Viime viikolla saaren niin sanotun kapeamman väylän puolella oli sen verran vähän vettä, että tavaraa saattoi kantaa kohteeseen. Tosin kumikengät olivat puolillaan vettä tämän ponnistuksen jälkeen.
Noh, kun vettä oli kerran niin vähän, niin miksipä emme yrittäisi tavaran vientiä ja tuontia traktorilla. Kone pääsi kyllä saareen, mutta ei takaisin mantereelle. Se jumittui jyrkkään joen penkkaan ja apuun oli kutsuttava toinen traktori.
Kesä kääntyy pian syksyn puolelle, ja Kiiminkijoen vesimäärä kasvaa. Luulenpa, että edessä on kahluusaappaiden hankinta.