Ylikiimingin Joloksella toimivan Sortolan tilan kesään mahtuu ainakin yhdet kunnon täytekakkukahvit. Tilan kirjoihin ja kansiin viety historia on nimittäin saavuttanut pyöreät 300 vuotta.
Tällä hetkellä Sortolan navetassa Leskelänniemellä lypsäviä lehmiä on noin 50 ja lisäksi parikymmentä hiehoa ja vasikkaa. Kuten muillakin maatiloilla Suomessa, tilalla taistellaan kallistuneiden tuotantopanosten ja alhaisten tuottajahintojen puristuksessa.
–Juuri kävi säiliöauto pihassa, en ole ikinä ostanut näin kallista polttoöljyä, huokaa tilaa siskonsa kanssa pitävä Markku Kokkoniemi.
– Kustannukset ovat kyllä nousseet julmasti, mutta kyllä tässä vielä pärjäillään. Itku ei auta markkinoilla, ei muuta kuin positiivisesti eteenpäin, hän virnistää jatkoksi.
Maitotilalla hyvälaatuinen rehu on tuotannon lähtökohta, siksi Sortolassakin toivotaan hyvää satokautta. Tällä hetkellä Markku laittaa poikiensa Vernerin ja Oskarin kanssa korjuukoneita kuntoon. Säilörehun ensimmäinen satsi olisi kohta korjattavana.
– Meillä on rytminä se, että peltolohko on ensin neljä vuotta nurmella, sitten vuoden viljalla. Tänä vuonna otimme viljelyyn myös hernettä, jolla korvaamme osan ostettavasta rypsistä ja saamme siten valkuaista karjalle, Kokkoniemi kertoo.
Oulun ympäristössä Sortola tuli tunnetuksi tilajäätelöstä, jota ehdittiin valmistaa kymmenisen vuotta. Jäätelön teosta vastasi Markun vaimo Sanna, joka joutui lopulta vaihtamaan alaa terveydellisistä syistä. Tällä hetkellä Markun ja Pirkko-siskon maatalousyhtymä suuntaa vakaasti perinteiseen maidontuotantoon.
Sortolan maito menee Valion meijeriin Ouluun. Nyt tuottajahinnat ovat jo vähän nousseet, mutta eivät vielä lähellekään niin, että tuotanto olisi kannattavaa. Tällä hetkellä tiloilla käydään eloonjäämistaistelua, jonka tuloksesta ei kukaan vielä tiedä. Viljelijät ovat kuitenkin ottaneet monet konstit käyttöön kompensoidakseen kustannusten nousua.
– Minä olen onneksi ehtinyt maksaa velat jo suurimmaksi osaksi pois. Tilalla on myös riittävästi peltopinta-alaa, joten saamme rehua pöytään pitkälti omilta pelloilta. Ostorehu on tällä hetkellä aika iso kustannuserä, samoin polttoaine. Apulanta on kaikkein kallein hankinta, niiden hinnat ovat kolminkertaistuneet viime vuodesta. Ensi vuoden lantoja en ole vielä ostanut, ajattelin vielä seurata hintojen kehitystä, Kokkoniemi kertoo.
Monen muun tilan tavoin Sortolassakin on ajettu keväällä mahdollisimman paljon lietelantaa pelloille. Sillä tavalla saadaan ainakin typen ja fosforin osalta ravinteita kasvuun. Pelkästään lietteen varaan peltojen lannoitusta ei voi kuitenkaan jättää, rehun valkuaisarvot saattavat silloin jäädä liian mataliksi. Se taas näkyy maidon laadussa.
– On tärkeää saada rehusato korjattua ja säilöttyä niin, että valkuaistaso on mahdollisimman korkealla. Me säilömme rehun torniin ja käytämme säilömiseen siirappia ja happoa. Rehu säilyy niillä yllättävän hyvin, Kokkoniemi selittää.
Sortolan tilan nimi tulee perimätiedon mukaan siitä, kun tilaa jaettaessa joku osakas olisi jäänyt mopen osalle ja huokaissut, että tehdään tästä sitten Sortola. Talon katolla pyörivässä tuuliviirissä komeilee vuosiluku 1722.
Markku Kokkoniemen äidin seinällä komeileva kunniakirja kertoo pitkän pätkän maatilan historiaa tuosta vuodesta lukien.
– Minä olen nyt kymmenes isäntä tilalla, ensimmäinen isäntä oli Markku niin kuin minäkin. Tosin tilan historia jatkuu siitäkin kauemmas, nämä ovat vain niitä kirkonkirjoihin merkittyjä, Kokkoniemi esittelee sukutaulua.
Kun ensimmäinen papereihin merkitty isäntä Markku Leskelä aloitti tilanpitoa, elettiin isonvihan jälkeisiä aikoja. Venäjän miehitys oli juuri päättynyt, mutta se ei hevillä kadonnut kyläläisten mielistä. Sortolassa muistetaan venäläisten vierailu vieläkin. Markku Leskelän veli oli ollut polttamassa hiilimiilua, kun hän oli joutunut venäläisten yllättämäksi. Sotilaat polttivat veljen elävältä puuhun, johon hän oli vihollisia paennut. Tuskanhuudot olivat kuuluneet kotiin saakka.
Venäjän kanssa taistellaan myös nyt kymmenen sukupolvea myöhemmin. Varsinaisia taisteluja ei onneksi tarvitse Joloksen metsissä käydä, mutta Venäjän aloittaman sodan vaikutukset ulottuvat tänne saakka. Ne aiheuttavat kohonneina kustannuksina paljon päänvaivaa tämän päivän viljelijöille.