Suo­suk­set ja Siipiviikate

Kuvassa suosukset joita heinänkorjuuväki käytti muinoin kulkuvälineenä upottavalla suolla. Suoniittyjen harvaan kasvaville heinikolle viikatteet varustettiin lisälaitteella, siivellä, joka kokosi niitokset kasoihin.Kuvassa suosukset joita heinänkorjuuväki käytti muinoin kulkuvälineenä upottavalla suolla. Suoniittyjen harvaan kasvaville heinikolle viikatteet varustettiin lisälaitteella, siivellä, joka kokosi niitokset kasoihin.

Kuu­kau­den esi­nee­nä ovat suk­sien tapai­set kul­ku­vä­li­neet, joi­ta käy­tet­tiin mui­noin hei­nän­kor­juus­sa upot­ta­val­la suol­la. Nyt esi­tel­tä­vät suk­set on veis­tet­ty yhdes­tä käy­rään kas­va­nees­ta kuusen juu­ra­kos­ta. Suk­sis­sa on kak­si kape­aa sivu­puu­ta ja nii­den välis­sä jalan­si­ja, jon­ka sivuis­sa on metal­li­len­kit nah­kai­sia kiin­ni­tys­hih­no­ja var­ten. Molem­pien suk­sien jalan­si­jois­sa on saman­lai­set vaa­ka­suun­tai­set sekä vinot uurrokset.

Pidem­mäs­sä suk­ses­sa on hie­no omis­tusoi­keut­ta mer­kit­se­vä puu­merk­ki. Suk­sien pituu­det ovat 174 cm ja 154 cm levey­det 11 cm. Suk­set voi­daan ajoit­taa kar­keas­ti 1800-luvul­le ja sijoit­taa alu­eel­li­ses­ti Pohjanmaalle.

Suo­niit­ty­jen har­vaan kas­va­vil­le hei­ni­kol­le vii­kat­teet varus­tet­tiin lisä­lait­teel­la, sii­vel­lä, joka koko­si nii­tok­set kasoi­hin. Kuvan vii­kat­teen sii­pi on vään­net­ty koi­vun oksas­ta ja varus­tet­tu poik­ki­vit­soil­la, joi­ta on myö­hem­min vah­vis­tet­tu rautalankapunoksilla.

Kii­min­ki­jo­ki­var­ren kylien voi­ma­kas kar­ja­ta­lous perus­tui ennen van­haa hyviin luon­non­niit­tyi­hin, joi­ta löy­tyi kevät­tul­van kas­te­le­mil­ta ja ravit­se­mil­ta jokien ja puro­jen var­sil­ta sekä neva­soil­ta. Kii­min­gis­sä Jolos­joen var­rel­la ole­vat nii­tyt oli­vat eri­tyi­sen tuot­toi­sia. Vie­lä 1800-luvun puo­li­vä­lis­sä vähin­tään­kin puo­let nii­tyis­tä oli suo­niit­ty­jä, jois­ta kor­jat­tiin sara­hei­niä, kort­tei­ta ja suolakkeita.

Niit­ty­jä ei juu­ri hoi­det­tu. Pää­työ oli rai­vaus, joka suo­ri­tet­tiin pak­ka­sen kove­tet­tua maa­poh­jan sekä aito­jen teko. Sam­ma­loi­tu­mi­nen oli niit­ty­jen taval­li­sin tuot­toa vähen­tä­vä vai­va. 1700-luvun lopus­sa omak­sut­tiin nii­tyn rai­vaus­ta­pa, pai­sut­ta­mi­nen ja kehit­ty­neem­pi muun­nos vesit­tä­mi­nen. Pien­tä puu­ta kas­va­va suo padot­tiin niin, että vesi sei­soes­saan tukah­dut­ti sam­ma­len ja tap­poi puut. Täl­lai­sil­ta nii­tyil­tä saa­tiin hei­nä­sa­to joka toi­nen vuo­si ja hei­koim­mil­ta, joka nel­jäs vuosi.

Nii­tyt oli­vat hajal­laan siel­lä, mis­sä nii­tä itse kukin aikoi­naan oli val­lan­nut talon nau­tin­nak­si. Niit­ty­maa oli arvo­kas­ta. Hyvä niit­ty kan­nat­ti käy­dä niit­tä­mäs­sä penin­kul­mien­kin pääs­sä. Hei­nät säi­löt­tiin latoi­hin tai ase­tel­tiin huo­lel­la riu­ku­ran­kai­siin suo­viin eli pie­lek­siin. Kotiu­tus tapah­tui tal­vel­la reki­kyy­dil­lä joko hevo­sel­la tai porolla.

Ensim­mäi­se­nä hei­nä­päi­vä­nä on ollut tapa­na aamu­tui­maan ottaa ”mato­ryyp­py” eli pika­ri kir­kas­ta vii­naa. Näin tapet­tiin hei­nä­ma­to. Tapa juon­taa alkun­sa van­han kan­san kat­so­muk­sis­ta. Mato tar­koit­ta­nee lohi­käär­met­tä, jon­ka tap­pa­jai­sia kes­kia­jal­la Suo­mes­sa vie­tet­tiin 13.heinäkuuta.

Suo­suk­sien rinnakkaisnimiä:

Neva­suk­set

Jär­vi­suk­set

Siva­kat

Lota­kat

Juu­ra­kot

Läh­teet:

Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin historia

Vil­ku­na Kus­taa: isien työ

Vuo­re­la Toi­vo: Kan­san­pe­rin­teen sanakirja

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

 

Mikä kuu­kau­den esine?

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vii­me vuo­den syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyttötarkoituksesta.

Syys­kuus­sa esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Tämän vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809 ja tou­ko­kuus­sa Lii­tu­pii­put. Nyt esit­te­lys­sä on Suo­suk­set ja Siipiviikate.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta vii­me vuo­den syys­kuus­sa aloi­tet­tu jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan Kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Yrjö Runt­ti, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Kii­min­ki-Seu­ra on muka­na 5.–6.8. pidet­tä­vil­lä Kiiminkipäivillä.

– Tuom­me päi­vien ohjel­mis­toon Kii­min­gin his­to­rian säh­köi­sen valo­ku­va­näyt­te­lyn kir­jas­ton Syke­sa­lis­sa, van­han esi­neis­tön näyt­te­lyn ja tie­to­kil­pai­lun, sekä peru­nan­kuo­rin­nan SM-kisat. Lau­an­tain alkuil­lan ohjel­mas­sa on yhteis­lau­luil­ta Koi­te­lis­sa lau­lat­ta­ja­na Mik­ko Ala­ta­lo. Sun­nun­tai­na jär­jes­te­tään opas­te­tun koti­seu­tu­ret­ken lähi­koh­tee­seen, ker­too Mat­ti Kontio.