Kuukauden esineenä ovat suksien tapaiset kulkuvälineet, joita käytettiin muinoin heinänkorjuussa upottavalla suolla. Nyt esiteltävät sukset on veistetty yhdestä käyrään kasvaneesta kuusen juurakosta. Suksissa on kaksi kapeaa sivupuuta ja niiden välissä jalansija, jonka sivuissa on metallilenkit nahkaisia kiinnityshihnoja varten. Molempien suksien jalansijoissa on samanlaiset vaakasuuntaiset sekä vinot uurrokset.
Pidemmässä suksessa on hieno omistusoikeutta merkitsevä puumerkki. Suksien pituudet ovat 174 cm ja 154 cm leveydet 11 cm. Sukset voidaan ajoittaa karkeasti 1800-luvulle ja sijoittaa alueellisesti Pohjanmaalle.
Suoniittyjen harvaan kasvaville heinikolle viikatteet varustettiin lisälaitteella, siivellä, joka kokosi niitokset kasoihin. Kuvan viikatteen siipi on väännetty koivun oksasta ja varustettu poikkivitsoilla, joita on myöhemmin vahvistettu rautalankapunoksilla.
Kiiminkijokivarren kylien voimakas karjatalous perustui ennen vanhaa hyviin luonnonniittyihin, joita löytyi kevättulvan kastelemilta ja ravitsemilta jokien ja purojen varsilta sekä nevasoilta. Kiimingissä Jolosjoen varrella olevat niityt olivat erityisen tuottoisia. Vielä 1800-luvun puolivälissä vähintäänkin puolet niityistä oli suoniittyjä, joista korjattiin saraheiniä, kortteita ja suolakkeita.
Niittyjä ei juuri hoidettu. Päätyö oli raivaus, joka suoritettiin pakkasen kovetettua maapohjan sekä aitojen teko. Sammaloituminen oli niittyjen tavallisin tuottoa vähentävä vaiva. 1700-luvun lopussa omaksuttiin niityn raivaustapa, paisuttaminen ja kehittyneempi muunnos vesittäminen. Pientä puuta kasvava suo padottiin niin, että vesi seisoessaan tukahdutti sammalen ja tappoi puut. Tällaisilta niityiltä saatiin heinäsato joka toinen vuosi ja heikoimmilta, joka neljäs vuosi.
Niityt olivat hajallaan siellä, missä niitä itse kukin aikoinaan oli vallannut talon nautinnaksi. Niittymaa oli arvokasta. Hyvä niitty kannatti käydä niittämässä peninkulmienkin päässä. Heinät säilöttiin latoihin tai aseteltiin huolella riukurankaisiin suoviin eli pieleksiin. Kotiutus tapahtui talvella rekikyydillä joko hevosella tai porolla.
Ensimmäisenä heinäpäivänä on ollut tapana aamutuimaan ottaa ”matoryyppy” eli pikari kirkasta viinaa. Näin tapettiin heinämato. Tapa juontaa alkunsa vanhan kansan katsomuksista. Mato tarkoittanee lohikäärmettä, jonka tappajaisia keskiajalla Suomessa vietettiin 13.heinäkuuta.
Suosuksien rinnakkaisnimiä:
Nevasukset
Järvisukset
Sivakat
Lotakat
Juurakot
Lähteet:
Rytkönen Raili: Suur-Iin historia
Vilkuna Kustaa: isien työ
Vuorela Toivo: Kansanperinteen sanakirja
Kuukauden esine: Eino Mikkosen yksityiskokoelma
Mikä kuukauden esine?
Kiiminki-Seura r.y. aloitti viime vuoden syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta.
Syyskuussa esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti, joulukuussa Poron länget. Tämän vuoden tammikuussa esiteltiin Luuluistimet, helmikuussa Jääsaha, maaliskuussa Hirvenhiihtäjän sukset, huhtikuussa Veteraanin sotamuisto 1808–1809 ja toukokuussa Liitupiiput. Nyt esittelyssä on Suosukset ja Siipiviikate.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita viime vuoden syyskuussa aloitettu juttusarja tukee, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan Kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Marika Huttu, Hannele Kutilainen, Marja-Terttu Mertaniemi, Yrjö Runtti, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi.
Kiiminki-Seura on mukana 5.–6.8. pidettävillä Kiiminkipäivillä.
– Tuomme päivien ohjelmistoon Kiimingin historian sähköisen valokuvanäyttelyn kirjaston Sykesalissa, vanhan esineistön näyttelyn ja tietokilpailun, sekä perunankuorinnan SM-kisat. Lauantain alkuillan ohjelmassa on yhteislauluilta Koitelissa laulattajana Mikko Alatalo. Sunnuntaina järjestetään opastetun kotiseuturetken lähikohteeseen, kertoo Matti Kontio.