Outo ”tar­kas­ta­ja” liik­keel­lä Kiviniemessä

Haluan ker­toa tapauk­ses­ta Kel­lon Kivi­nie­mes­sä liik­keel­lä ollees­ta ”tar­kas­ta­jas­ta ”ja ”kor­jaa­jas­ta”, tai mil­lä asial­la hän olikaan.

Asia ete­ni niin, että ensik­si meil­le kotiin soi­tet­tiin. Mies ker­toi halus­ta tul­la tar­kis­ta­maan oma­ko­ti­ta­lom­me pis­to­rasiat tiet­ty­nä päi­vä­nä, kos­ka “tei­dän asui­na­lu­eel­la teh­dään juu­ri tämän tyyp­pi­siä tar­kis­tuk­sia ja töitä”.

Tulo kiel­let­tiin jyr­käs­ti, kos­ka täl­lai­seen ei ole tar­vet­ta, ja muu­ten­kin koko asia tun­tui epäi­lyt­tä­väl­tä. Hen­ki­lön tai fir­man nimi jäi epäselväksi.

Kysei­se­nä päi­vä­nä mies oli oven taka­na, ja tois­ta­mi­seen kiel­let­tiin tulo sisäl­le teke­mään tar­kis­tuk­sia. Onhan arve­lut­ta­vaa pääs­tää ketään ven­to­vie­ras­ta tut­ki­maan omaa kotia läpi­ko­tai­sin. Tuli­ja ei esit­tä­nyt mitään hen­ki­lö- tai muu­ta kort­tia. Tar­kis­tus oli­si ollut kuu­lem­ma ilmai­nen ja oli­si kat­sot­tu, löy­tyy­kö korjattavaa.

Herää kysy­mys, että mil­lä asial­la täl­lai­set kul­ki­jat ja kyse­li­jät ovat? Mekin olem­me iäkäs paris­kun­ta, kuin­ka pal­jon on pyr­ki­jöi­tä van­hem­pien ihmis­ten kotei­hin? Mik­si ei usko­ta, kun sano­taan ei?

Kysel­tyäm­me muil­ta naa­pu­reil­ta, kenel­le­kään ei ollut tul­lut vas­taa­van­lai­sia soit­to­ja, saa­ti että jota­kin töi­tä oli­si tilat­tu tai teh­ty. Kysei­sen hen­ki­lön soi­tos­ta jäi nume­ro muis­tiin puhe­li­meen, mut­ta nume­ro­tie­dus­te­lus­ta ei löy­ty­nyt tie­to­ja kysei­sel­le nume­rol­le. Kävi­jän auto oli park­kee­rat­tu sel­lai­seen paik­kaan, että emme näh­neet rekisterinumeroa.

Ollaan varp­peil­laan!