Yli-Iin ja Oijärven välisellä tiellä saattoi nähdä viime viikolla kaksi naista talsimassa rinkat selässään päättäväisesti kohti pohjoista. Kaksikon muodostavat Liisa ja Katri, molemmat lähtöisin pohjoisesta Suomesta, vaikka nykyisin etelämpänä asuvatkin. Pitkänpuoleisen patikkamatkansa he aloittivat vappuna Hangosta ja määränpäänä on Nuorgam. Kaksikko siis matkaa kävellen koko Suomen halki etelästä pohjoiseen. Nuorgamiin heillä on tarkoitus päästä heinäkuun loppupuolella, joskin aikataulusta voi myös joustaa. Matkan pituus mutkineen on kokonaisuudessaan hieman yli 1500 kilometriä.
– Minulla on jo pari vuotta ollut mielen päällä, että jokin tämänhetkiseen elämäntilanteeseen sopiva irtiotto pitäisi tehdä, ja Liisahan oli heti valmis mukaan, Katri kertoo.
Ouluun saavuttuaan kaksikko suuntasi Yli-Iihin sekä sieltä Tannilan kautta Oijärvelle, koska Liisan isotäti Olga Yrjänä, myöhemmin Roivainen, on ollut aikoinaan Tannilan koulussa opettajana. Kyläkin siis kiinnosti, ja sivuteitä naiset muutoinkin mahdollisuuksien mukaan suosivat mukavamman kävelyalustan ja hiljaisemman liikenteen vuoksi.
Päivässä askelia kertyy kummallekin keskimäärin reilut viisikymmentätuhatta keskimääräisen päivämatkan ollessa pituudeltaan 26 kilometriä. Lepopäiviäkin välillä pidetään.
– Ystävien luona olemme yöpyneet ja pitäneet vapaapäiviä kävelemisestä, ja kerran olemme viipyneet leirintäalueella mökissä pari päivää. Muutoin yövymme teltassa.
Reittinsä kävelijät ovat suunnitelleet sen mukaan, että kauppaan pääsee riittävän usein ruoan hakuun. Kun kaikki eväätkin kannetaan rinkassa, kertyy sille painoa kuitenkin viitisentoista kiloa, joten kovin paljoa ruokaa ei mukana kannata kerrallaan rahdata.
– Ruoan lisäksi teltta, makuualustat, makuupussit, vaihtovaatteita, riittävä määrä nestettä sekä suodatinpullot, jotta tarvittaessa voi vettä juoda vaikka mistä lätäköstä, kulkijat listaavat.
Suhteellisen hyvässä säässä patikoijat ovat matkaansa saaneet ainkin näihin päiviin asti tallustaa.
– Kyllä voi sanoa, että ilmat ovat olleet hyvät. Senkin, mitä on satanut, ollaan pystytty jossain suojassa odottamaan sateen laantumista, eli ei olla juuri kastuttu.
Teltassa yöpyminen on tuonut matkantekoon myös mieleenpainuvia tilanteita.
– Kerran meni teltan vierestä villisika ja toisen kerran hirvi. Ja yön hiljaisuudesta ei voi kyllä tähän aikaan vuodesta puhua, sillä linnut laulavat läpi yön, ja käen kukuntaa on kuulunut ihan matkan alusta tähän asti, naiset toteavat.
Jalkaisin rinkat selässään kulkevat matkalaiset ovat myös herättäneet kiinnostusta muissa tielläliikkujissa, ja monet ovat heitä uskaltautuneet jututtamaankin. Ihmisten avoimuuden he ovatkin kokeneet mieluisaksi yllätykseksi, ja ystävällinen sekä kannustava suhtautuminen heihin on tuonut matkantekoon hyvää mieltä.
Oijärveltä patikointi jatkui Simojokivarteen ja kohti Rovaniemeä sekä edelleen pohjoiseen kohti Suomi-neidon päälaella siintävää määränpäätä.