Siikasaaren ensimmäisiä kesäjuhlia vietettiin aurinkoisessa säässä lauantaina Siikasaaren venevalkamassa. Kesäjuhla oli leppoisan yhdessäolon ja jälleennäkemisen juhlaa, sillä koronan takia tapahtumaa jouduttiin siirtämään kahtena edellisenä kesänä.
– Halusimme juhlia Siikaputaan vanhan tulvauoman kunnostuksen valmistumista yhteisen kesäjuhlan merkeissä kiitoksena asukkaiden aktiivisuudesta ja sitoutumisesta hankkeeseen. Yhteisessä kesäjuhlassa voimme myös tulla vielä paremmin tutuiksi keskenämme, sanoi Siikaputaan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Sarajärvi.
– Ilman hyvää yhteishenkeä tulvauoman kunnostus ei olisi toteutunut, sanoi usean vuoden kestäneestä projektista vastannut Pentti Haapakangas.
Asukasyhdistys halusi kiittää Haapakangasta arvokkaasta työstä lahjoittamalla hänelle kahluusaappaat.
– Jos vesi uomassa nousee kovastikin, niin pääset helpommin tarkistuskäynnille, veisteli Osmo Sarajärvi.
Siikaputaan vanhan tulvauoman kunnostus on lisännyt veden virtaamaa uomassa ja Keiskanlammen tilaa, kalaportaita on rakennettu ja kala on alkanut nousta uomaan. Viime syksynä on istutettu taimenenpoikasiakin Huvipolulta ylöspäin.
Siikaputaan alueen kehittämistoimet jatkuvat. Tutkittavaksi tulee mahdollisuudet avata uomaa Sankoniemen suuntaan, ja seurattavana on miten jo avatun uoman ratkaisut toimivat. Suunnitelmissa on uoman varrelle luontopolku, venevalkaman nuotiopaikan parantaminen ja laavu, joista ollaan yhteydessä myös kaupungin päähän.
Siikaputaan asukasyhdistys on saanut Oulun kaupungilta venevalkaman hallintaoikeuden ja vastaa paikan ylläpidosta ja hoidosta. Venevalkamaa on siistitty ja venepaikkoja jäsennelty. Viime kesänä asukasyhdistys kyseli veneenomistajien tietoja, ja lähes kaikille 50 veneelle löytyi omistaja. Asukasyhdistys huolehtii myös laiturista.
– Venepaikka on ilmainen, mutta edellytyksenä on asukasyhdistyksen vuotuinen 19 euron jäsenmaksu, kertoi Jukka Ojala.
Asukasyhdistys haluaa nostaa tapetille alueella asuvan painin maailman- ja euroopanmestarin Eero Tapion. Haukiputaan kunnan aikana viriteltiin patsashanketta hänen kunniakseen, tämä hanke olisi aihetta saada toteutumaan.
Siikaputaan asukasyhdistys on mukana kehittämässä Miehikän saaren virkistyskäyttöä yhteistyössä Metsähallituksen, kaupungin, ELY:n ja Haukiputaan jakokunnan kanssa.
– Asukasyhdistykseen toivomme mukaan väkeä, sillä tehtävää riittää, innosti Osmo Sarajärvi.
Kesäjuhlan tarjoilusta vastasi yhdistyksen naisväki. Tarjolla oli kahvia, mehua ja makkaroita. Juhlaan saatiin avustusta kaupungilta, lisäksi sponsoriapua lahjoittivat Putaan Pulla ja Haukiputaan K‑Supermarket.
Ohjelmassa oli tikanheittoa, lapsille ongintaa ja veneajelulle Kiiminkijoelle väkeä veivät Joni Siipola ja Miika Kinnunen. Haukiputaan mieskuoron kokoonpano lauloi juhlavasti. Yleisön pyynnöstä extrakappaleena kuultiin mukaansatempaava Tuska-kappale. Mieskuoron puheenjohtaja Janne Hautala kutsui väkeä 16.–17. syyskuuta Kerholassa pidettäviin mieskuoron iltamiin.
Kiiminkijokisuiston madaltuminen ja ruovittuminen on ollut huolenaiheena Haukiputaalla vuosikymmeniä. Aikoinaan joesta niitettiin kaislaa, ja työssä Pentti Auranaho oli kantavana voimana. Niitto oli lopetettava uhanalaisten kasvien kuten lietetatarin takia. Tätä harvinaiseksi luokiteltua kasvia harva tunnistaa, ja sen olemassaoloa välillä kirotaankin.
Ukonkaivokselta veneellä kesäjuhlaan tullut Sulo Räinä juuttui matkalla matalikkoon, mutta ehti virittää sahansa soittokuntoon juhlan ensimmäisenä ohjelmanumerona.
Kiiminkijoki on myös muistojen joki. Iissä nykyisin asuva Veikko Koskinen, 84 oli poikasena Kiiminkijoella uitossa jo kymmenkesäisestä lähtien, kuten tuohon aikaan oli tavallista. Puut eroteltiin Niemeläntörmällä ja kuljetettiin jokisuulle. Koskinen oli myös konemiehenä ja myöhemmin Iijoellakin uitossa.
Koko ikänsä Siikasaaressa Kiiminkijoen rannalla asunut Kari Liedes on nähnyt joen tilan muutokset vuosikymmenten kuluessa.
– Ennen Siikasaaren puoleltakin pääsi menemään veneellä hyvin jokisuulle, mutta ei enää. Lisäksi pajua puskevia saarekkeita on syntynyt Santaholman puolelle, ja keskiosa kasvaa kaislaa. Kalaa onneksi jokeen nousee.
Kiiminkijoki on kuitenkin aina se rakkain joki, tuumi Veikko Koskinen. Samaa mieltä oli Kari Liedes, joka merikapteenina on seilannut maailman meriä.
Mikä olisi viisastenkivi Kiiminkijoelle?
– Ennen aikaan joki puhdistui luonnostaan suurten tulvien aikana, mutta siitä oli omat haittansa, kun vesi nousi Siikasaaressa taloihin asti. Kai se jonkinlainen ruoppaus voisi parantaa tilannetta, pohti Liedes.
• Juttua päivitetty: Asukasyhdisytksen jäsenmaksu on 19 euroa, ei 15 euroa.