Uusi Juras­sic World on jät­ti­mäi­nen pettymys

On vai­kea uskoa, että elo­ku­va­his­to­rian pysy­väs­ti mul­lis­ta­nut Juras­sic Park täyt­tää ensi vuon­na 30 vuot­ta. Aikoi­naan kumouk­sel­li­sia eri­kois­te­hos­tei­ta esi­tel­lyt Ste­ven Spiel­ber­gin elo­ku­va nousi mega­hi­tik­si, jol­lais­ta koro­na­pan­de­mias­ta toi­pu­va elo­ku­va­teol­li­suus kai­paa juu­ri nyt kipeäs­ti. Mikä sai­si­kaan ihmi­set koti­soh­vil­ta teat­te­rei­hin ison kan­kaan äärel­le kuin upo­uusi dinoseikkailu?

Vali­tet­ta­vas­ti sar­jan kuu­des elo­ku­va Juras­sic World: Domi­nion on jät­ti­läis­mäi­nen pet­ty­mys mil­tä tahan­sa ruu­dul­ta. Eten­kin läh­tö­koh­tiin näh­den se tun­tuu suo­ras­taan petokselta. 

Ase­tel­ma ei voi­si olla her­kul­li­sem­pi. Edel­li­sen elo­ku­van lopus­sa vapaak­si pääs­seet din­osau­ruk­set ovat levit­täy­ty­neet ympä­ri maa­il­man ja ihmis­ten on sopeu­dut­ta­va elä­mään nii­den kans­sa. Sik­si on täy­sin anteek­sian­ta­ma­ton­ta, että Juras­sic World: Domi­nion käy­tän­nös­sä hyl­kää kon­sep­tin­sa jo alku­met­reil­lä. Elo­ku­va taan­nu­te­taan väki­pa­kol­la samak­si tyl­säk­si dino­pa­koi­luk­si eris­te­tys­sä lai­tok­ses­sa, joka on näh­ty jo vii­si ker­taa aiemmin.

Juras­sic World: Domi­nion ei var­si­nai­ses­ti edes ker­ro din­osau­ruk­sis­ta. Maa­il­mas­sa, jos­sa mui­nai­set hir­mu­lis­kot ovat val­loil­laan, suu­rin ongel­ma ovat gee­ni­ma­ni­pu­loi­dut hei­nä­sir­kat. Nii­den arvoi­tus­ta sel­vit­tä­mään lähe­te­tään alku­pe­räi­sen Juras­sic Par­kin pää­kol­mik­ko, joi­den jäl­leen­nä­ke­mi­nen on elo­ku­van har­vo­ja posi­tii­vi­sia aspek­te­ja. Kah­den edel­li­sen elo­ku­van pää­hen­ki­löt Owen ja Clai­re jou­tu­vat tyy­ty­mään edel­li­se­lo­ku­van uusin­taan, kun Mai­sie-tyt­tö jou­tuu taas kaa­pa­tuk­si ja täy­tyy pelas­taa. Pahik­sek­si on kai­vet­tu ensim­mäi­ses­sä elo­ku­vas­sa vilah­ta­nut par­ta­vaah­to­mies Dog­son, joka on nous­sut Elon Musk ‑tyyp­pi­sek­si biotekniikkaguruksi.

Juras­sic Park oli poh­jim­mil­taan äly­käs, filo­so­fi­nen teos, jon­ka perus­ta­na oli vah­va käsi­kir­joi­tus. Jat­ko-osat eivät Juras­sic Park: Kadon­nut maa­il­ma (1997) lukuun otta­mat­ta ole täl­lä saral­la var­si­nai­ses­ti lois­ta­neet. Sii­hen­kin näh­den Juras­sic World: Domi­nion on ala-arvoi­nen suoritus.

Elo­ku­va ei vali­tet­ta­vas­ti ole edes niin tyh­mä, että se oli­si haus­ka. Se on oikeas­taan aika tyl­sä. Har­voin saa näh­dä kah­den ja puo­len tun­nin edes­tä niin pal­jon toi­min­taa, joka tun­tuu yhtä pit­kä­ve­tei­sel­tä. Jotain ker­too sekin, että kak­si elo­ku­van viih­dyt­tä­vim­mis­tä toi­min­ta­jak­sois­ta ovat juo­nen kan­nal­ta täy­sin yhdentekeviä.

Juras­sic World: Domi­nion on elo­ku­va, jon­ka ainoa poten­ti­aa­li­nen koh­de­ryh­mä saat­tai­si­vat olla din­osau­ruk­sis­ta innos­tu­neet alle 10-vuo­ti­aat lap­set. Heis­tä jokai­nen kek­si­si tosin luul­ta­vas­ti itse pal­jon mie­len­kiin­toi­sem­man tari­nan täs­tä aihees­ta kuin elokuvantekijät.

Juras­sic World: Dominion 

Ohjaus: Colin Trevorrow

Pää­osis­sa: Chris Pratt, Bryce Dal­las Howard, Lau­ra Dern, Jeff Goldblum, Sam Neill

Kes­to: 2 h 26 min

Arvo­sa­na: *