Kevät on lammastilalla kiireisintä aikaa. Karitsat syntyvät maalis-huhtikuussa. Kesän korvalla ne vieroitetaan pois emolta. Keväällä määkinä lampolassa on moniäänistä, kun eri ikäiset lampaat huutavat asiaansa. Kun koulut päättyvät, lampaat lähtevät kesälaitumille.
Tapani Päkkilän lammastilalla Iin Jakkukylässä lampaita on ollut jo 1980-luvulta saakka. Ensimmäiset lampaat matkasivat tilalle vaimon mukana. Silloin lampaita oli alle kymmenen, nyt uuhia on tilalla noin 60 ja karitsat päälle. Enimmillään tilalla on vuoden aikana noin 200 lammasta. Kesällä vieraille laitumille kesälampaiksi lähtee noin 50 lammasta, joko uuhia tai karitsoja sijoituspaikan toiveen mukaan. Osa kesälampaista vuokrataan, osa myydään. Itselle jäävät lampaat laiduntavat kotitilan lähellä, omilla pelloilla.
– Meiltä lähtevät lampaat menevät pääasiassa tähän Iijokivarteen, mutta myös Tyrnävälle ja Vihiluotoon menee. Vihiluodon kyläyhdistys ostaa kesäksi parikymmentä lammasta meiltä. Muuten samaan paikkaan menee yleensä 3–10 lammasta, Tapani Päkkilä kertoo.
Hänen mukaansa kesälampaiden ottaminen on lisääntynyt viime vuosina.
– Ehkä ihmiset huomaavat, että rannat pusikoituvat ja haluavat lampaat avuksi.
Ennen kuin kesälampaita ottaa, on syytä hankkia tietoa lampaiden käyttäytymisestä, hoito-ohjeista. pitopaikasta ja ruokinnasta.
Lammaslaitumen aitaaminen on melkoisen työläs homma, joten siksikin ranta on lampaan sijoituspaikkana hyvä; yksi laita on jo valmiina. Lampaat nimittäin eivät mene veteen, ellei joku niitä sinne pakota.
Kesälaitumilla lampailla pitää olla tarjolla kivennäisiä eli niin sanottu lammaskivi sekä vettä. Jos laitumella ei ole riittävästi ravintoa, niin lisäruokaa pitää tarjota. Jos laidun ei ole riittävän suojaisa, pitää rakentaa myös sääsuoja. Tavallisesti lampaat eivät suojassa Päkkilän mukaan juurikaan viihdy.
Kun kesälampaita ottaa, ensimmäisenä pitää hankkia pitopaikkatunnus maaseutukeskukselta. Lampaan omistaja tekee ilmoituksen siitä, minne lammas menee. Vuokraajan ei tarvitse ilmoitusta tehdä. Päkkilän kertoo olevansa aina valmis ottamaan omat lampaansa takaisin, jos niitten kanssa tulee ongelmia.
– Minulle voi myös aina soittaa, jos jokin asia vaivaa mieltä.
Lampaiden laidunaika on noin kolme kuukautta. Syksyn tullen lampaat otetaan sisälle. Loka-marraskuussa isoimmat karitsat lähtevät Päkkilästä teurasauton kyytiin noin 20 lampaan erissä.
Päkkilät pitävät lampaita niiden lihan vuoksi. Villaa hyödynnetään jonkin verran. Sitä myydään muun muassa metsään hirviä karkottamaan, hevostiloille hiertymien hoitoon tai käsitöissä käytettäväksi. Pikkueriä on Päkkilästä lähtenyt myös kehräämölle ja lankaa on myyty jonkin verran myös tilan ulkopuolelle.
– Aiemmin ainut kehräämö oli Etelä-Suomessa. Nykyisin pieniä kehräämöjä on tullut enemmän ja niitäkin löytyy jo lähempää.
Talon emäntä kertoo värjänneensä jonkin verran itse lankoja muun muassa sipulinkuorilla, koivulla ja kävyillä. Eniten hän pitää sipulinkuorilla värjäämisestä, sillä niistä saa helposti monen eri värisiä lankoja.
Tapani Päkkilän tilalla on aiemmin ollut myös lehmiä, mutta ne jäivät pois 1990-luvun alussa, jonka jälkeen tilalla on ollut vain lampaita. Uusi lampola valmistui vuonna 2014. Päkkilällä on poikansa kanssa koneurakointi KonePäkkilä Oy, joka tekee pääasiassa erilaisia maatilojen koneurakointeja kuten paalaustöitä.
Tutustu Rantapohjan tilaustarjouksiin tästä.