Olet­ko sinä minun poika?

Vie­tim­me juu­ri vii­me sun­nun­tai­na äitien­päi­vää. Äidit ovat ansain­neet oman nimik­ko­päi­vän­sä ruusu­jen kera. Aina äitien­päi­vä ei ole ilon ja rie­mun päi­vä. Eri­lai­set sai­rau­det var­jos­ta­vat juhlapäivää.

Kävim­me poi­ka­ni kans­sa hoi­va­ko­dis­sa 86-vuo­ti­aan äidin luo­na, hänen ilmeen­sä kir­kas­tui ja hymy levi­si kas­voil­le hoi­ta­jan ker­toes­sa, että on tul­lut vie­rai­ta. Tun­net­ko sinä, ketä tuli sinun luok­se­si? No en minä nyt oikein muis­ta? Täs­sä ovat sinun mie­he­si ja poi­ka­si. Olet­ko sinä minun poi­ka? Mikä sinun nimi on, kun en muis­ta? Ja noin kau­niin kukan tuot.

Muis­ti­sai­raan ihmi­sen ilo on vil­pi­tön hänen koh­da­tes­saan juu­ri hän­tä ter­veh­ti­mään saa­pu­nut­ta ihmis­tä ihmis­tä, jon­ka hän tun­nis­taa, mut­ta ei tun­ne, ei muis­ta. Sil­ti hänel­lä on sydän joka rakastaa.

Esko