Äidit Ukrai­nan ja Venäjän

Aseet eivät var­mas­ti vai­ke­ne Ukrai­nas­sa äitien­päi­vä­nä­kään. Venä­jä ja sen joh­ta­ja Putin on jär­jes­tä­nyt asiat sil­lä tavoin.

Ukrai­nas­sa on vie­tet­ty äitien­päi­vää ylei­seen län­si­mai­sem­paan tapaan tou­ko­kuun toi­se­na sun­nun­tai­na jo muu­ta­mia kym­me­niä vuo­sia. Jos Venä­jä sai­si mää­rä­tä, Ukrai­nan äitien­päi­vä oli­si mar­ras­kuun vii­mei­se­nä sun­nun­tai­na, kuten siis Venä­jäl­lä on. Neu­vos­to­liit­to mää­rä­si aikoi­naan ukrai­na­lai­set vaih­ta­maan äitien­päi­vän pai­kan­kin syn­kim­pään syk­syyn. Kun Ukrai­na itse­näis­tyi, äitien­päi­vää alet­tiin jäl­leen viet­tää keväällä.

Äitien­päi­vän sijaan Venä­jäl­lä val­mis­tau­du­taan­kin 9. tou­ko­kuu­ta ole­van Voi­ton­päi­vän viet­toon. Kuten muis­tat­te sil­loin Mos­ko­vas­ta on aina lähe­tet­ty kuvaa ase­pa­raa­tis­ta. Kuul­ta­neen­ko täl­lä ker­taa myös sodan­ju­lis­tus ja mää­räys liikekannallepanosta.

Voi­ton­päi­vän uho­pa­raa­ti on irvok­kaas­ti heti ukrai­na­lais­ten äitien­päi­vän jäl­keen. Ehkä joku voi­si miet­tiä Mos­ko­vas­sa­kin, kuin­ka monel­ta ukrai­na­lai­säi­dil­tä Venä­jän armei­ja on sur­man­nut lap­sen. Ukrai­na ker­toi alku­vii­kos­ta, että hei­tä on sato­ja. Mil­joo­nia äite­jä ja lap­sia on ajet­tu maan­pa­koon tai sur­kei­siin oloihin.

Mut­ta ilman surua ei olla Venä­jäl­lä­kään 8. tou­ko­kuu­ta tai Voi­ton­päi­vä­nä. Jokai­sel­la kuol­leel­la, kadon­neel­la tai haa­voit­tu­neel­la venä­läis­so­ti­laal­la on van­hem­mat. Onkin sanot­tu, että Venä­jän val­lan­pi­tä­jien punt­ti alkaa tutis­ta vas­ta sit­ten, kun äidit ja iso­äi­dit yhty­vät mie­le­no­soi­tuk­siin. Kuka tie­tää, mon­ta­ko äitin­sä poi­kaa Venä­jän riveis­tä on kaa­tu­nut. Hei­tä on tuhan­sia, ken­ties yli 20 000. Sana alkaa kier­tää itä­naa­pu­ris­sa hul­lun sodan uhreista.

Onnek­si me Suo­mes­sa saam­me muis­taa äite­jäm­me rau­hal­li­sis­sa olois­sa, vaik­ka ehkä levot­to­min mie­lin. Hyvää äitienpäivää.