Toi­mit­ta­jal­ta: Kuo­hu­va kevät

Vap­pua pääs­tiin viet­tä­mään kah­den vuo­den tauon jäl­keen vapau­tu­neis­sa ja ilois­ten koh­taa­mis­ten tun­nel­mis­sa. Myös lukioi­den van­ho­jen tans­se­ja pääs­tiin juh­li­maan. Koro­na on lakais­tu tois­tai­sek­si maton alle. Koti­maan ajan­koh­tai­sen uutis­vir­ran täyt­tä­vät nyt lak­ko­uu­ti­set ja Nato-keskustelu.

Ukrai­nas­sa sodan kau­hut jat­ku­vat. Täy­sin käsit­tä­mä­tön­tä on ymmär­tää Venä­jän hyök­käyk­sen tar­koi­tus­pe­riä, sodan aiheut­ta­mia kär­si­myk­siä ja kau­as­kan­toi­sia seurauksia.

Venä­jän stra­te­gis­ta kult­tuu­ria, joka selit­tää miten Venä­jä kokee uhan ja miten se sii­hen vas­taa, on kan­san­omai­ses­ti monis­sa luen­nois­sa valot­ta­nut enti­nen tie­dus­te­lue­vers­ti, filo­so­fian toh­to­ri ja Jyväs­ky­län yli­opis­ton kyber­tur­val­li­suu­den opet­ta­ja Mart­ti J. Kari.

Jo ammoi­sis­ta ajois­ta läh­tien itäi­nen naa­pu­rim­me on tais­tel­lut hyök­kää­jiä ja uhkia vas­taan voi­mal­la ja kei­no­ja kaih­ta­mat­ta. Venä­jää joh­de­taan itse­val­tai­ses­ti ja kul­loi­nen­kin “suur­mies” kat­soo saa­neen­sa toi­mil­leen maal­li­sen ja tai­vaal­li­sen val­tuu­tuk­sen. Demo­kra­tia oli­si hal­lit­se­ma­ton kaa­os, jol­lai­nen joh­ti muun muas­sa Neu­vos­to­lii­ton hajoa­mi­seen. Tie­don­vä­li­tyk­ses­sä val­he muut­tuu todek­si, kun sitä tar­peek­si usein toistetaan.

Mart­ti J. Kari täh­den­tää Venä­jäs­tä puhues­saan tar­koit­ta­van­sa maan joh­ta­jaa ja Krem­lin hal­lin­non lähi­pii­riä. Auto­ri­taa­ri­nen yhteis­kun­ta voi­daan tosin kan­san paris­sa kokea tur­val­li­sek­si. Kuplaa yllä­pi­de­tään sen­suu­ril­la ja kit­ke­mäl­lä eri­lai­set mie­li­pi­teet, esi­val­lan haas­ta­mi­nen saat­taa mak­saa hen­gen. Hal­lin­nos­sa oppo­si­tion ole­mas­sao­lo on kulissi.

Venä­jän stra­te­gi­seen kult­tuu­riin kuu­luu myös, että muun­nel­lun totuu­den levit­tä­mi­nen ja jopa his­to­rian­kir­joi­tus­ten muut­ta­mi­nen on hyväk­syt­tä­vää, kun sen usko­taan tapah­tu­van äiti Venä­jän — maan ja kan­san edun parhaaksi.

Venä­jän voi­ton päi­vä 9.5. lähes­tyy, saa­pa näh­dä mitä sil­loin kuu­lem­me. Sini­sil­mäi­ses­ti voi toi­voa, että suu­ri uuti­nen oli­si rau­ha. Voi­ko luot­taa, että oikeus ja totuus voit­ta­vat aina? En tiedä.

auli.haapala(at)rantapohja.fi