Toi­mit­ta­jal­ta: Teh­täi­siin­kö talkoilla?

Tal­koot-sanan lausu­mi­nen aiheut­taa kuu­li­jois­sa yhtä monen­lai­sia reak­tioi­ta kuin on kuu­li­joi­ta­kin. Reak­tio riip­puu kuu­li­jan koke­muk­sis­ta aiem­mis­ta tal­kois­ta. Hyvin onnis­tu­nei­siin tal­koi­siin vai­kut­taa moni asia. Niis­tä tär­keim­piä lie­nee hyvä työn­ja­ko ja teh­tä­vien jakau­tu­mi­nen osal­lis­tu­jien osaa­mi­sen mukaan.

Talo­yh­tiön sii­vous­tal­koot ovat yhdet eni­ten puhu­tuim­mis­ta. En tie­dä pitää­kö paik­kaan­sa, mut­ta var­sin usein ne kuu­los­ta­vat ole­van mal­lie­si­merk­ki huo­nos­ti onnis­tu­neis­ta talkoista.

Tal­koo­työl­lä saa­daan edel­leen pal­jon aikaan. Val­ta­kun­nal­li­nen Kylä­hul­lu Ani­ta Sie­vä­nen ker­too sii­tä esi­mer­kin täs­sä leh­des­sä. Hänen joh­ta­mas­saan Poh­jois-Iin kyläyh­dis­tyk­ses­sä teh­dään 2100 tal­koo­työ­tun­tia vuo­des­sa. Tuol­la työ­mää­räl­lä saa­daan aikai­sek­si pal­jon hyvää, joka on kaik­kien yhtei­ses­ti käy­tet­tä­vis­sä esi­mer­kik­si Hias­tin­haa­ran luontopolulla.

Tal­koil­la teh­dään asioi­ta niin yhtei­sek­si hyväk­si kuin kave­rin aut­ta­mi­sek­si­kin. Raken­nus­tal­koot ovat vähen­ty­neet har­tia­pank­ki­ra­ken­ta­mi­sen vähen­ty­mi­sen myö­tä. Remont­ti­tal­koot sen sijaan ovat vie­lä voi­mis­saan. Itse olen tal­koil­lut vii­me aikoi­na lat­tia­laat­to­jen leik­kaa­mi­sen ja katon maa­laa­mi­sen paris­sa. Molem­mat oli­vat muka­via tal­koo­päi­viä, joi­na saa­tiin näky­vää aikaan, vaih­det­tiin kuu­lu­mi­sia ja nau­tit­tiin tie­ten­kin talkootarjoiluista.

Tal­koo­pe­rin­ne on otet­tu Suo­mes­sa mukaan elä­vän perin­nön luet­te­loon. Museo­vi­ras­to tun­nis­taa ja tal­len­taa tätä elä­vää kult­tuu­ri­pe­rin­töäm­me osa­na Unescon aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön yleis­so­pi­mus­ta. Tal­koo­pe­rin­teen toi­vo­taan jat­ku­van, mut­ta ongel­mak­si on koet­tu, ettei nuo­ril­la aikui­sil­la rii­tä tal­koi­siin aika eikä resurs­sit. Vaa­ra­na onkin, että tal­koo­pe­rin­teen myö­tä hävi­ää myös muu­ta kulttuuriperintöä.