Pääsiäisen aikaan opimme paljon Jeesuksen kärsimyksestä. Vapahtajan katse pysähdyttää meitä. Hän katsoi Juudasta kiirastorstai iltana, Pietaria Getsemanen tuskanyönä ja äitiänsä ristiltä. Hän kärsi heidän kaikkien puolesta. Se katse oli rakkauden katse. Se kohdistui vihamieheenkin.
Apostoli Pietari, joka sai kokea tämän katseen, kehotti myöhemmin kristittyjä Kristuksen mielen mukaiseen vaellukseen ja kestävyyteen. Kärsimykset kuuluvat kristityn osaan. Meidät on kutsuttu seuraamaan Kristuksen askeleita opissa, elämässä ja kärsimyksissä.
Kristuksen oppi ja elämä kuuluvat yhteen. Jeesus oli kaikessa niin kuin me ihmiset, kuitenkin ilman syntiä. Hän opetti ja eli opetuksensa mukaisesti. Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä, ja ottakoon ristinsä, ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24).
Kärsimys kuuluu ihmiselämään. Se saa aikaan miksi-kysymyksiä. Vastauksia ei aina ole. Syntikin aiheuttaa kärsimystä.
Puhumme kristittyinä ristin tiestä, kun maailma, sielunvihollinen ja oma turmeltunut mielemme meitä kiusaa. Silloin olemme osallisia Kristuksen rististä. Onkin tarpeellista puhua anteeksiantamuksen lahjasta, jota Jeesus kirkasti usein. Tällaisen puheen alla opetuslapsetkin pyysivät: ”Lisää meille uskoa”. (Luuk. 17:5).
Kristuksen evankeliumi on voima edelleenkin taistelussa ristin tiellä. Sairauksien ja murheittenkin keskellä se tuo syvää lohdutusta. Kun kristitty saa Pyhän hengen voimasta julistaa armoevankeliumia sitä pyytävälle, saa ihminen katsella uskon silmin Kristuksen kirkkaita kasvoja. Kristuksen sovintoveri on puhdistanut sydämen kaikesta vääryydestä. Armon aurinko loistaa.
Matti Kinnunen
kappalainen
Iin seurakunta