Veljekset Harri ja Janne Puolitaival ystävänsä Taneli Mäntylän kera muodostavat trion, joka ei kaihda taivasalla yöpymistä kovimmillakaan pakkasilla. Toisinaan he saavat mukaan myös puolisonsa, kuten tammikuussa retkeillessään UKK-puistossa, missä lämpömittari valahti yli kolmenkymmenen asteen pakkaslukemiin.
Harri Puolitaival kertoo, että mieskolmikon mieli paloi jo pian uudelle talviretkelle, jonka he maaliskuun puolivälin jälkeen pääsivätkin toteuttamaan. Viikonloppuinen yhden yön reissu suuntautui Oijärven itäpuolelta alkavaan Litokairaan, jonne miehet pääsivät ajamalla ensin Papinpalontielle sekä siitä edelleen Puutiomaan suuntaan.
Metsäautotien käytyä auraamattomaksi siirtyivät retkeilijät suksille ja suuntasivat kompassinsa Isolle Äijänsuolle ja Äijänjärven yli Litokairan porokämpälle. Matkaa kämpälle kertyi noin yksitoista kilometriä ja aikaakin vierähti kolmen ja puolen tunnin verran metsäsuksilla hiihtäen sekä reppuja ja kahta ahkiota mukana kuljettaen.
Kämpällä samoojat pitivät tauon, minkä jälkeen he ottivat suunnan Isolle Litjojärvelle, missä myös sijaitsee autiotupa.
– Porokämpältä kesti pari tuntia hiihtää Litjojärvelle, missä pidimme taas tauon. Siellä oli hieman yllättäen muutakin väkeä, he olivat tulleet sinne pilkille, Puolitaival mainitsee.
Ystävykset olivat jo etukäteen päättäneet yöpyä Litokairan retkellään teltoissa autiotupien sijaan, joten he jatkoivat Litjojärven tuvalta matkaa vielä neljän kilometrin verran auringonlaskua ihaillen ja pimeälläkin taivalta taittaen, kunnes saapuivat Äijön tulipaikalle. Yöpymistä varten he olivat varanneet kaksi telttaa, joista toiselle he kaivoivat sijan lumeen, toiselle tamppasivat suksilla alustan. Nuotiotulilla nautitun iltapalan jälkeen unikin maittoi.
– Pakkasta oli kymmenisen astetta, joten ihan hyvin tarkeni, vaikka kaikkein tuhteimmat makuupussitkaan eivät käytössä olleet.
Jo runsaasti kokemusta ympärivuotisesta retkeilystä ja vaelluksesta omaava kolmikko viihtyy retkillä hyvin keskenään, sillä Puolitaipaleen mukaan heistä jokaisella on oma osaamisalueensa.
– Janne ja Taneli hallitsevat suunnistamisen kartan ja kompassin avulla sekä päivänvalossa että pimeällä. Minä puolestani keskityn enemmän valokuvaamiseen, Harri Puolitaival mieltää.
Litokairaa Puolitaival pitää erinomaisena talviretkeilyalueena, sillä se on erämainen ja maisemiltaan hieno sekä riittävän laaja ja koskematonta luontoakin riittää. Toisaalta lähelle aluetta tulee eri suunnista metsäautoteitä, joten sieltä pääsee tarvittaessa kohtuullisen helposti myös pois. Autiotuvat ovat Metsähallituksen ylläpitämiä ja hyvin huollettuja.
– Mielestäni alue sopii harjoittelumaastoksi kokeneemmallekin retkeilijälle esimerkiksi uusien varusteiden testaamiseen turvallisissa olosuhteissa.
Aloittelevalle retkeilijälle Puolitaival antaa mielellään ohjeeksi, että pukeutuminen on syytä suunnitella siten, ettei liikkuessa tule hiki. Vastaavasti pysähtyessä kannattaa pukea lisää ylle. Palelemisen tunnetta ei matkalla saisi tulla lainkaan, ja esimerkiksi kylmällä ilmalla retkeillessä voi käsineiden alle pukea puuvillaiset hanskat, jotka suojaavat silloinkin, kun tukevammat käsineet joutuu riisumaan.
Kolmen miehen reissutrion seuraavana tavoitteena on vapun aikaan toteutettava matka, jolloin he suuntaavat Käsivarren Lappiin sekä sieltä hiihtäen myös Ruotsin ja Norjan puolelle.
– Vähintään yksi yö kuukaudesta pitää saada nukkua ulkona, vuoden ympäri, he mieltävät.