Perttulinpyhän vastaisena aamuyönä vuonna 1942 nousi Iin edustalta mereltä kova ukonilma. Kello viiden tietämissä, suurimman osan iiläisistä vielä nukkuessa, salama iski kirkkoon. Liki 250 vuotta vanha Pyhän Laurentiuksin nimiin vihitty kirkko oli hetkessä liekeissä. Iltamyöhällä olivat kirkosta ja kellotapulista jäljellä vain savuavat rauniot. Elokuun 23. päivä 1942 oli Iissä surun päivä. Kansalaisten murhetta lisäsi se, että elettiin jatkosodan aikaa ja lähes viikoittain kirkkoherra Eino Virkkula sai viedä suruviestin rintamalla kaatuneen omaisille.
Eteenpäin oli kuitenkin katsottava. Kirkkoneuvosto piti jo samana päivänä kokouksen, ja Rauhanyhdistyksen kanssa ryhdyttiin neuvotteluihin lähellä olevan rukoushuoneen vuokraamisesta jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia tilaisuuksia varten. Sota-ajan takia ei vuokra-ajan pituudesta osattu arvioida mitään eikä uuden kirkon rahoituksesta ollut luonnollisesti tietoakaan. Uuden kirkon rakentamista varten perustettiin rahasto välittömästi.
Sodan päättymisen jälkeen vuonna 1948 olivat uuden kirkon suunnittelu ja rahoitus niin pitkällä, että kirkkovaltuusto hyväksyi piirustukset. Neljästä tarjouksesta valittiin rakennusurakan tekijäksi rakennusliike S. Valjus. Työt aloitettiin keväällä 1949 ja seuraavana kesänä voitiin viettää uuden kivikirkon vihkiäisiä. Uusi kirkko oli suunniteltu vanhaa kunnioittaen. Se on korkeakattoinen ja palanutta kirkkoa pelkistetympi sisäratkaisuiltaan. Kellotapuli tehtiin erilleen. Isokokoisen alttaritaulun maalasi tunnettu pohjalainen taiteilija Eero Nelimarkka.
Kirkon lopullisiksi kustannuksiksi tuli 26 miljoonaa markkaa, josta 18,5 miljoonaa markkaa saatiin avustuksina ja lahjoituksina. Suurin yksittäinen lahjoitus, lähes 10 miljoonaa markkaa, tuli Amerikan luterilaisilta kirkoilta. Loput urakkasummasta maksettiin seurakunnan metsänmyynnillä ja lainanotolla.
Iin seurakunnasta otettiin jo vuonna 1943 yhteyttä Oulun lääninarkkitehti Gustaf Strandbergiin uuden kirkon piirustusten tekemiseksi. Strandbergin valintaan päädyttiin siksi, että hän oli suunnitellut palaneen kirkon remontin vuonna 1936. Myöhemmin suunnittelutyöhön tuli mukaan Gustaf Strandbergin työtoveri ja yhtiökumppani Aarne Hytönen. Strandberg oli näin olleen varsin sopiva asiantuntija Iin uuden kirkon suunnittelijaksi.
Knut Gustaf Strandberg syntyi 11.11. 1898 Pietarissa ja kuoli 7.11. 1953 Helsingissä. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1926 Teknillisestä Korkeakoulusta. Strandberg oli aloittanut työt Helsingin kaupungin rakennustarkastustoimistossa jo opiskeluaikanaan 1924 ja jatkoi samassa työpaikassa vuoteen 1928 asti. Strandberg nimitettiin seuraavana vuonna ylimääräiseksi arkkitehdiksi Yleisten rakennusten ylihallitukseen. Vaikuttaa siltä, että hän oli etevä ja arvostettu arkkitehti. Helsingissä ollessaan Gustaf Strandberg ehti suunnitella muutaman asuinkerrostalon.
Gustaf Strandberg toimi virkaatekevänä lääninarkkitehtina Kuopiossa vuodesta 1930 ja Oulussa vuodesta 1932. Oulun varsinaiseksi lääninarkkitehdiksi hänet nimitettiin vuonna 1937. Oulun aika on Strandbergin tuotteliainta aikaa. Moni Oulun keskustan 1930-luvun funktionalismia edustava rakennus on Strandbergin käsialaa. Ennen Oulun rakennuksia Gustaf Strandberg suunnitteli Kemin pappilan, joka valmistui vuonna 1935. Rakennus ei ole aikoihin toiminut pappilana, vaan se on kunnostettu muihin seurakunnan tarkoituksiin. Olen viime vuosina käynyt hienossa juhlatilassa parissa muistotilaisuudessa.
Ouluun alkoi 1930-luvun jälkipuoliskolla kohota lääninarkkitehdin suunnittelemia rakennuksia melko taajaan. Pakkahuoneenkatu 9:ään Torikadun kulmaan nousi vuonna 1936 edelleenkin liike- ja asuintalona toimiva kerrostalo. Viime vuosina on Oulussa keskusteltu Peltolaan vuonna 1937 valmistuneen Oulunsuun sairaalan ylilääkärin talon kohtalosta. Kyseinen ylilääkäri oli Konrad von Bagh, ”Pakki”, kuten hänen nimensä taipui kansan suussa. Hänen poikansa oli tunnettu elokuvamies Peter von Bagh. Talo on ollut pitkään tyhjillään ja kärsinyt lehtitietojen mukaan jonkin verran ilkivallasta. Oulun kaupungilla on ollut kiinteistölle myyntisuunnitelmia. Samana vuonna valmistui Kauppurienkatu 7:ään asuin- ja liikerakennus, joka aikoinaan toimi Oulun Puhelin Oy:n toimistorakennuksena. Nykyisin sen katutasolla on mm. ravintoloita patioineen ja ylemmissä kerroksissa asuntoja.
Vuonna 1938 valmistui Toppilan seuratalo, joka nykyään tunnetaan Toppilan liikuntatalona. Oulujoen pohjoispuoli oli Gustaf Strandbergin kohteena samana vuonna myös Koskitie 25:ssä, johon kohosi liike- ja asuinkerrostalo. Kemintien itäpuolella on Valtatie 45:ssä hiukan ulompana kadun reunasta hyvin ympäristöstään erottuva nelikerroksinen asuintalo. Vielä ennen talvisotaa valmistuivat liike/asuinkerrostalot Aleksanterinkadulle ja Rautatienkadun ja Linnankadun kulmaan. Välirauhan aikaan kesällä 1940 nousi rautatieasemaa vastapäätä kerrostalo, jossa toimi alunperin Hotelli Oulas. Sotien jälkeisistä Gustaf Strandbergin Ouluun suunnittelemista rakennuksista lienee tunnetuin Svenska Privatskolan i Uleåborgin vanhemman osan rakennus, joka valmistui vuonna 1946. Vielä vuonna 1948 rakennettiin Linnankadun ja Uudenkadun kulmaan liike/asuintalo. Vuoden 1949 kesällä Strandberg nimitettiin lääninarkkitehdiksi Helsinkiin.
Gustaf Strandberg oli lahjakas urheilija. Ruotsinkielisenä hänen seuransa oli luonnollisesti Helsingfors IFK. HIFK:lla oli 1920-luvun alkupuolella erittäin tasokas ja nimekäs ”yleisurheilutalli” johtotähtenä monipuolinen Erik Wilen. Seura voitti yleisurheilun Kalevan maljan monta vuotta peräkkäin. Gustaf Strandbergin nimi esiintyy ensi kertaa Suomen ruotsinkielisen urheiluliiton SFI:n mestaruuskisoissa Vaasassa vuonna 1921, jolloin hän voitti 10-ottelun ja nappasi pronssin yhden ja kahdenkäden keihäänheitossa. Hän uusi 10-ottelun mestaruutensa seuraavana vuonna, minkä lisäksi kultaa tuli molemmissa keihäänheitoissa ja pronssit 110 m:n ja 400 m:n aidoissa.
Vuosi 1923 oli tuloksellisesti Gustaf Strandbergin paras. Matti Hannus kirjoittaa Yleisurheilun tuhat tähteä teoksessa: ”Uljasvartaloinen tuleva arkkitehti ‘Klamppi’ Gustaf Strandberg otteli Göteborgin kisoissa 1923 eestiläisen ME-miehen Aleksandr Kulmperen kannoilla SE-pisteet 7228 (nykytaulukko 6304, Kulmperen pisteet 6270)”. Kulmpere otteli pronssia seuraavan vuoden Pariisin olympialaisissa. Gustaf Strandberg oli SFI:n mestaruuskisoissa varsinainen mitalirohmu. Kultaa tuli jälleen 10-ottelussa. Urakointia helpotti se, että ottelumestaruuksista kilpailtiin eri tapahtumassa kuin lajikohtaisista. Tämä selittää sen, että Strandberg sai kultaa 400 m:n aidoissa ja keihäässä sekä hopeat 110 m:n aidoissa ja seipäässä.
Gustaf Strandbergin urheilu-ura oli lyhyt, sillä SFI:n mestaruuskilpailujen tulosluetteloissa hänen nimensä näkyy enää vuonna 1924 mestarina 10-ottelussa ja seuraavana vuonna saman lajin ja keihään hopeamitalistina. Työt ja opiskelujen viimeistely saivat jättämään urheilemisen.
Gustaf Strandberg kilpaili Kalevan kisoissa juniorina jo vuonna 1917, jolloin hän oli viides 110 m:n aidoissa ja karsiutui aluerissä pitkissä aidoissa. Vuonna 1921 ja 1922 hän otti hopeamitalin 5‑ottelussa kirkastaen metallin kullaksi huippuvuotenaan 1923. Viisiottelu oli yleisurheilun olympiaohjelmasssa vain vuosina 1920 ja 1924. Molemmissa kisoissa kultaa voitti mikkeliläinen Eero Lehtonen, joka ei välivuosina juuri kilpaillut. Gustaf Strandbergin 10-ottelun mestaruus Kalevan kisoissa tuli vuonna 1922 ja hopeaa edellisenä ja seuraavana vuonna. Ottelujen ohella hän sai hopeamitalin 110 m:n aidoissa vuonna 1922 seuratoverinsa Erik Wilenin jälkeen.
Matti Hannus mainitsee Strandbergin olleen tasainen ottelija ilman heikkouksia. Tätä kuvaavat ennätykset: 200 m 23,7, 400 m 53,0, 110 m aj. 16,0, 400 m aj. 58,4, seiväs 330, pituus 681, keihäs 58,77. Olisi ollut kiintoisaa nähdä Gustaf Strandbergin panostaminen urheiluun vielä vuoteen 1924. Ei olisi ollut mahdotonta, etteikö hän olisi ollut mitalisti 10-ottelussa tai varsinkin 5‑ottelussa. Pariisin Colombesin stadionilla Gustaf Strandberg kilpaili vuonna 1922 Ranska-Suomi maaottelussa, jossa hän oli 400 m:n aidoissa kolmas ja 110 m:n aidoissa neljäs.
Viime aikoina keskusteluttaneeseen Iin kirkkorannan rakennuskantaan liittyy erikoinen yhteensattuma. Iin kirkon suunnittelija on 10-ottelun ja 5‑ottelun suomenmestari Gustaf Strandberg ja v. 1952 valmistuneen Iin kunnanviraston suunnitteli iiläinen insinööri Heikki Häyrynen, joka saavutti kakkossijan piirienvälisen SM-joukkueviisiottelun henkilökohtaisessa kilpailussa Lapinlahdella.
Yhteistä molemmille on vielä se, että 400 m:n aidat oli kummallakin vahva laji. Häyrysen lähes 30 vuotta nuorempi ennätys 57,8 oli hieman parempi kuin Strandbergin 58,4.
Lähteet: Elo Kyösti ym., Iin seurakunnan historia; Hannus Matti, Sisupusseja ja sankareita. Pohjoispohjalaisen yleisurheilun historia; Hannus Matti, Yleisurheilun tuhat tähteä; Hannus Matti, Laitinen, Esa, & Martiskainen, Seppo, Kalevan kisat Kalevan malja — Vuosisata yleisurheilun Suomen mestaruuksia; SFI:n yleisurheilumestaruuskisojen historia; Silvander Carl-Erik, Svenska Privatskolan i Uleåborg 1859–1999; Tilastopaja; Wikipedia/Gustaf Strandberg